Viimeksi siis oltiin päästy Miamiin, joten yllättäen tarina jatkuu sieltä.
Suunniteltiin aluksi vietävämme Miamissa 3 yötä. Kuitenkin jossakin
vaiheessa sieltä nipistettiin. Päätimme aloittaa Art deco districtltä.
Kuitenkin automatkalla eteen tuli holokausti muistomerkin opasteet ja
päätimme poiketa paikalle. Tämä oli hyvä. Harvemmin sitä tulee niin
pitkään katseltua patsaita, mutta tässä oli jotakin kiehtovaa.
Kun tästä oltiin selvitty päästiin kohden Art deco districkiä. No
tämänhän olisi voinut jättää välistä. Taloista ei näy mitään koska ne on
”peitetty” ravintoloilla, alla olevat kuvat puhukoon sanojen puolesta.
Tosin lähi kaduillahan on paljon saman tyyppisiä katuja joissa voi tätä
tyyliä ihmetellä. Tai jos on autolla liikenteessä niin takana oleville
kaduille joutuu varmasti jo pysäköinnin takia.
Ilalla ajeltiin pitkin Miamia, lähinnä käytiin ihmettelemässä rantoja.
En oikeen ihastunut kyseiseen paikkaan, jos tarvitsee valita tämän
jälkeen suunnalta kaupunkeja niin Miami ei ole listassa.
Seuraavana aamuna sitten lähdetiin kohti Evergladesiä. Oltiin lähinnä
ajateltu että kuhan nyt käydään pyörähtää. Portilla selvisi että tämä
lysti maksaa, tosin kohtuullisesti 15 dollaria/per auto. Olin kattonut
tripadvisorin kautta pysähdyspaikaksi Anhinga trailin. Autolla
katselimme kun osa heitti auton suojaksi muovipeitteitä, mutta kuka
tuota amerikkalaista järjen juoksua nyt ymmärtää. Lähdimme kulkemaan
kohti opastettua asfaltoitua polkua. Polulla loikki valtavasti isoja
heinäsirkkoja! Olen kyllä ollut tietoinen että suolla elää
alligaattoreita, en kuitenkaan uskonut että ne nyt makaa keskellä
kävelytietä. Mutta siinä se nyt oli, eikä mitään verkkoa, aitaa ym
välissä. Ihmeteltiin sitä siinä hetki ja todettiin se eläväksi koska
murisi ja liikutti silmiään. JAIKS! Paikkaa ei voi kyllä sanoin
kuvailla, tää tarvitsee nähdä! Lopulta olin nähnyt niin monta
alligaattoria ettei enään jaksanut kuvata. Paikalla liikkui myös
kilpikonnia. Kun päästin takaisin autolle selvisi syy muovipeitteille:
linnut. Nimeän en tiedä mutta varmaan jotain korppikotkia? Ilmeisesti
maistelivat autoihin kiinni jääneitä herkkuja.
Vaihdettiin vielä Shark valleylle, sielä on katselupaikka josta suota
pitäisi näkyä yläkulmasta. . Lähdettiin kulkemaan kohti opastettua
polkua. Onneksi sieltä tuli työntekijä joka kertoi että että tornille on
20 km ja suositteli pyöränvuokrausta. Päädyttiin kuitenkin jatkamaan
kohti Orlandoa autolla. Automatkalla ihmeteltiin kun auto tuli vastaan
hätävilkut päällä, tietä ylitti alligaattori.
Orlandossa oltiin kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä, tietenkin, kohti
Disneyworldiä. Olin ennen reissua pakottanut Matin kirjoittamaan lapun
että lupaa tulla laitteisiin joihin menen, tulihan se kun pikkasen
pakotti. Disneyworldissähän on neljä teemapuistoa ja 2 vesipuistoa.
Oltiin valittu se perinteinen Magic Kingdom. Liput maksavat 105 dollaria
per naama ja pysäköinti 17 dollaria. Melko kallista lystiä siis! Tällä
lipullahan ei siis pääse näihin muihin puistoihin, mutta jos haluat
käydä usemassa puistossa saman päivän aikana niin sen saa reilun 60
dollarin hintaan. Itse kyllä koin että yhdessä puistossa on sen verran
menoa ettei olisi toiseen mitenkään jaksanut ja koko päivähän siihen
menin. Ennen menoa kannattaa puhelimeen ladata apsi josta näkee
kätevästi jonotukseen kuluvana ajan, yleensä noin 2h. Välillä kyllä
tuntui kulkevan arvioitua nopeammin. Lisäksi jo sisäänmenot ovat sen
verran hienoja että niihinkin saa aikaa kulumaan. Puistossa on läpi
päivän paraateja ym. Tämä paikkahan on jokaisen lapsen unelma mutta
toimi näemmä myös kahdelle aikuiselle. Luin jostakin että tämä on yksi
jenkkien suosituimpia häämatkan kohteita?
Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään! Ja shoppailtiin! Ja syötiin!
Sellainen väli rentoutumispäivä, tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin
paikallisessa outlet kauppakeskuksessa, niitä on kyllä koko amerikka
täyteen. Ja kyllä niistä aina jotain itsellekin jäi käteen. Päädyttiin
myös paikalliseen eräkauppaan, siis sellaiseen jossa on kaikki välillä
pipo ja perämoottori. Järkyttävä määrä kaikkea metsästämiseen
saatavilla, tosin mussa aiheutti lähinnä pakenemis halua. Käytiin
paikallisessa buffetissa, se oli liikaa. Siis se mitäyritti syödä, miten
voi ihminen syödä niin paljon! Ja miksi se oli niin hyvää!
Viimeinen päivä Orlandossa kului paikallisten kiihdytyskisaa
katsellessa.Olimme ajoissa portilla ja paikalla oli jo hieman
paikallisia. Meno oli niin kuin elokussa: poikaporukka lava-autolla, juo
bisseä ja kuuntelee musiikkia. Lippuja ostaessa myyjä kysyi aiommeko
osallistua, tosin myöhemmin selvisi että sielä oli melko peruautojakin
joukossa. Mutta meno oli mahtava, juuri sellainen Amerikan perähikiä.
Siis hyvässä mielessä. Ja minä taisin olla enemmän innoissani kuin Matti..
Seuraava päivä sitten istuttiikiin autossa, nenä kohti Crestviewia.
Ajeltiin matkaa pikkuteiden kautta, se kanatti. Juuri ennen sateentuloa
löysimme vanhan ravintolan.
Yön yli nukkutua taas autoon, ja New Orleansiin. Tosin matkallahan piti
pysähtyä: Uss Albamassa, Nasalla ja elokuvatarvike vuokraamossa. Uus
Albamassa kävimme vain ulkopuolella ihmettelemässä, tosin siinä olikin
jo sitten tunniksi katsottavaa
.
Nasan ”toimipisteitä” on Amerikassa todella monta. Onneksi vessahädän yllättäessä Nasa palveli meitäkin.
Matkalla ihmeteltiin tienlaidassa olevaa ufoa. Pääteettiin tehdä
U-käännös. Paikassa oli portit auki. Päätimme jalkautua ja katselimme
autojen määrää: poliisiautoja, vanhoja klassikoita ym. Ja pari ufoa.
Näimme pari miestä hallin luona ja kävimme juttelemassa. Hallissa näytti
olevan lisää tavaraa. Miehet kertoivat paikan olevan kiinni, mutta
kysyttyään mistä olemme ovet aukeisivat. Kyseessä siis oli paikka josta
pystyi vuokraamaan sisustusta esim. elokuviin.
Ennen hotellille menoa New Orleansissa kävimme katsomaasa hurrikaanin
alle jääneen huvipuiston, Six Flags. Tosin sen katsastaminen jäi
vaiheeseen, paikalla pyöri puskutraktorit.
New Orleans oli melkoinen elämys. Kaduilla haisi ehta oksennus. Paikalla
pyöri keskellä päivää humalaisia ja nistejä. Onneksi näytetään
”köyhille” eikä meihin juuri kukaan kiinnittänyt huomiota. Mutta
jollakin mystisellä tavalla silti pidin tästä paikasta. Ei ehkä ihan se
turvallisin paikka mutta.. Kaupunki on vieläkin paikoittain hurjassa
kunnossa. Hotellimme vieressä oli toinen tyhjäksi jäänyt hotellin.
Olisin halunnut mennä sisälle mutta paikka vaikutti asutulle joten
jätettiin välistä. Kävimme vielä ihmettelemässä paikkalista
hautausmaata. Ilta katseltiin hotellilla dokumenttia hurrikaanista, veti
kyllä hiljaiseksi.
Tarjoan tähän päivitykseen nyt vielä loppukevennyksen. Liukuportaat
kauppakärryille! Eli: aja kärry portista sisään ja men itse viereisillä
ns. normaaliella liukuportailla vieressä ylös. On ne näppäriä! Voin
kertoa että naurettiin näille vedet silmissä paikallisten ihmetelessä
meitä.
Seuraavassa osassa sitten seikkaillaakin Houstonissa!