lauantai 23. huhtikuuta 2016

Me ei lähdetkkään Smartilla!

Vihdoinkin Matti sai päätettyä millä autolla lähdetään tällä kertaa Amerikkaa halkomaan. Tää projekti taisi kestää pidempää (ja alkaakin ) kuin lentolippujen varaaminen. Alettiin vielä lukemaan arvosteluja autovuokraamofirmoista ja sitten meni sormi suuhun. Viime reissussahan meinasi hihat palaa Dollarin autovuokraamolla New Yorkissa. Arvosteluja lukiessa Chicagon Dollarista tilanne vaikutti sille että sama hiiltyminen voisi uusiutua joten päädyttii Hertzin vuokraamolle tällä kierroksella, tähän kyllä vaikutti hintakin. Saa nähdä kuinka nyt käy!
Suurin arpapelihän pelataan sitten siellä autovuokraamolla: ollaan tilattu SUV, eli keskikokoisen maasturi/citymaasturi. Vuokratessa kerrotaan auton olevan Ford Escape tai vastaava, mutta sieltähän voi saada minkä tahansa merkin tai vastaavuuden allensa. Autonhinnat Suv kokoluokassa on tätä kirjoittaessa välillä 999-2200e. Eli aika kirjavaa on tuo hinnoittelu, ne tuntuu vaihtelevan pienissä määrin vähän joka päivä. Jos haaveilee moottoripyöräilystä läpi Amerikan niin kannaatta aloittaa säästäminen heti: esim. Bonnevillen saa 4 viikoksi 3200e ja Fatboysta saa sitten jo tiskiin latoa 4500e.  Nämä hinnat siis on napattu autoeuropen kautta josta itsekkin auto vuokrattiin.
Olen tästä aikaisemminkin jo hölissyt: kun autoa ei palauteta samaan lähtöpisteeseen joudut maksamaan siitä palutusmaksun ( se kulkee tällä hetkellä välillä 300-1000e riippuen vuokraamosta, eikä siinä vielä kaikki tähän tulee paikalliset verot sitten vielä paikan päällä). Eli kun näkee edullisen auton kannattaa nuo pikkupräntit myös lukea, se halpa auto muuttuu melko kalliiksi kun siihen lyö tuo tonnin palautusmaksun päälle. Tältä ongelmalta välttyy kun auton palauttaa samaan paikkaan kun mistä sen on ottanutkin.
Vakuutuksia yleensä jo välitysfirmat latoo tiskiin kiitettävästi, mutta niitähän saa itse sitten ostettua lisää jos niitä kaipaa. En kuitenkaan suosittele ottamaan navigaattoria ( törkeän kallis!) tai tankkauspalvelua (ylihintainen paikalliseen bensan hintaan nähden). Kuskin ikä vaikuttaa myös auton hintaan, eli edullisinta on kuskinpaikalle laittaa se jonka 25v vuotispäivät on jo juhlittu.  Firmat ottavat lisä hintaa jokaisesta henkilöstä joka autoa ajaa.
Ja vielä: se kenen pankkikortilla auto maksetaan on se joka ajaa. Rautalankaversio tästä: Anu maksaa pankkikortilla auton: Anu on ainut joka ajaa. Jos Mattikin haluaa autolla ajaa voidaan tästä veloittaa lisämaksu. Ja sitten takaisin todellisuuteen: auto on maksettu Matin kortilla. Anu ei aja, koska automaattivaihteet.

Mutta meidän tiliä kevennettiin tänä iltana seuraavasti: auto 999,45 ja palautusmaksu 500e. Eli aika tarkat 1500e. HUH! Nyt on kyllä kevyt olo!

Reittikarttaakin on piirrelty ja pyöritelty ja jonkin asteinen ollaan jo saatukkin rakennettua.

Ps. Eka hotelli on varattu jo! Nää on sen verran liikkuvia elementtejä vielä tässä vaiheessa ettei uskalla mitään julkaista.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Via Baltic- The end

No niin, eilen ei päivtystä julkaistu. Eilisen laivamatkan jäljiltä olo oli liian nuhjuinen. Edelleen odota sitä tunnelia. Parasta oli kyllä voittaa laivalla vielä matkalahjakortti jos vaikka tekee mieli lähteä seilaamaan, voi yök!
Tallina on vähän turhankin tuttu eikä meille enään kierrettävää löytynyt, joten pyörittiin lähinnä ympyrää ja käytiin ostamassa juomat syksyn juhliin. Viinakaupathan oli mukavasti täynnä Suomen eläkelläisiä täyttämässä alkoholivarastojaan. Järkyttävää on paljonko sitä viinaa kannetaan tuosta lahden yli, kuka sen kaiken jaksaa juoda? Mutta enempä nyt jaksa enempää tästä asiasta paasata.

Viimeiset reissut Tallinaan meillä ovat kohdistuneet Patarein vankilamuseoon. Tästä kiinnostuneille vinksi niistä löytyy kirjoitusta ja kuvia vanhan blogin puolelta. Upea paikka!
Myöskin Tallinan eläintarha on kiva kohde, varsinkin kesällä.

Säälittävää, ainut kuva Tallinnasta.

Päätettiin että jos vielä joskus matkustetaan Via Balticaa pitkin ei viimeistä pysäkkiä Tallinnassa pidetä ellei keksitä jotain järkevää tekemistä ennen laivaan nousua.

Matkan oli nopea tempoinen. Yhden yön pysäytyksillä koko reissu, kilometrejä ehti kertyä vain himpun vajaat 2000km. Yllätävän kivasti jäi aikaa pyöriä kuitenkin kohteilla. Ainut mitä voisi muuttaa olisi ollut viettää enemmän aikaa jossakin päin ja todellakin ajaa suorilta Tallinaan vain satamaan. Riikasta on Tallinaan noin 4h matka joten sen kyllä taittaa melko nopeaan, tai Pärnustä vain 2h. Mutta jos lomalla tykkää olla rauhakseltaan ja makoilla välillä hotellilla ei tällä tahdilla kannata alkaa yrittämään. Mutta jos seikkailumieltä löytyy niin autoon vain.

Puola

Matkan suunnitteluun käytettiin pitkälti Googlea ja TripAdvisoria. Myöskin blogeja tuli luettua useampi kappale. Holokaustiin liiittyvistä kohteista löytyy todella melko vähän tietoa suomeksi, mutta onneksi edes englanniksi.
Lisäksi pari päivää ennen lähtö löysin kirjastosta autoliiton kirjan: Autolla Baltiaan ja Koilis- Puolaan. Kirjaa tuli paljon selattua reissussa ja hyvänä lisänä oli perustiedot autoilusta kyseisissä maissa. Ajaminen ei juuri meidän tavasta poikkea, mutta huikea ohittelu tuli tutuksia. Ohittelu voi tuntua hurjalle! Puolassa ohitettava auto tekeekin usein tilaa ohittavalle. Kirja hyvä perusteos joka kannattaa ainakin vilkaista ennen lähtöä.
Ennen matkaa tarvitsee vakuutusyhtiöltä pyyttää "vihreäkortti" ja jos autossa on vielä osamaksua tulee rahoitusyhtiöltä pyytää lupa viedä auto yli. Autosta tulee Viroon menessä löytyä myös heijastiliivit ja jauhesammutin. Ylinopeudesta ei Latvian ja Liettuan välillä mitään järkyttävän suuria sakkoja saa, mutta ne alkoholia sisältävät ruokajuomat kannattaa jättää välistä (tämä kyllä pitäisi olla itsenstään selvää kaikille oli maa mikä tahansa). Nopeusrajoituksia ei välttämättä tienlaidoissa näy vaan ne on näytetty rajaa ylittäessä kylttillä. Kannattaa tehdä tarvittaessa muistiinpanot jos muisti ei ole hyvä. Näistäkin saa lisätietoja edellä mainitusta  kirjasta. Mutta esimerkkinä Latvia: taajama 50km/h, yksikaistainen maantie 90km/h ja kaksikaistaiset maantiet 100km/h. Latviassa ei ole moottoriteitä. Puolassa on kummallisia keltaisia neliömallisia liikenmerkkejä joissa on musta pallo jonka keskellä on x- risti. Tällä varoitetaan vaarallisesta tieosuudesta. Alakulmassa oikealla oleva lukutarkoittaa loukkaantuneiden määrää ja vasemmalla on kuolleiden määrä.
Eurohan käy kaikissa edellä matkuistetuissa maissa, Puolaa lukuunottamatta. Puolassa käytettään zloteja, valuuttakurssi oli tällä hetkellä 1e- 4,18 zlotia. Jos rahat jäi vaihtamatta ei hätää: automaatista saa, samoin heti rajalla alkaa vastaan tulemaan Kantor nimisiä paikkoja, niissä voi vaihtaa rahaa.
Dieselin hinta matkalla pyöri 0.79€ ja 1.01€ välillä, Puola ja Latvia halvimpia.

Hylätty ravintola


Vielä vähän meidän matkan pääkohteesta: Sudenpesä on maksullinen nähtävyys. Hintaa tuli 15e, se sisälsi meidän sisäänpääsyt ja pysäköinnin. Pysäköinti alueella pyörii oppaita. He olisivat kovasti halunneet järjestää meille englanninkielisen oppaan, mutta kieltäydyttiin tästä. Aleella on kieltokylttejä joissa kielletään bunkkereihin sisäänmeno. Mutta kapinallisina mentiin sisälle, eikä kyllä oltu ensimmäiset niissä- sen verran oli tyhjiä kaljapulloja. Mutta varovaisuutta kannattaa käyttää!
Sudenpesä

Sudenpesä

Sudenpesä

Sudenpesä ja turisti. 


Voin tunnustaa että minulla oli vahvat ennakkoluulot Latviasta ja Liettuasta, mutta näin jälkikäteen voin sanoa että lähtisin uudestaan kumpaankin. Kaupungit laidat ovat aika hurjia, mutta kaikkialla on silti siistiä. Pelottavinta mitä koko matkalla sattu oli se että joku oli yrittänyt viedä mersusta johtotähden, siis sen keulakoristeen. Palvelualttius kaupoissa vaihtelee hyvin paljon siitä osaako vastapuoli englantia. Hintataso ravintoloissa ja hotelleissa on todella edullinen!

Yhdeksäs linnake, Kaunas

Yhdeksäs linnake, Kaunas

Yhdeksäs linnake, Kaunas

Ristikukkula

Ristikukkula

Ristikukkula

Ristikukkula

Ristikukkula

Ristikukkula

Spilve
Osoitteet nähttävyyksille kannattaa tuplatsekata. Rumbula on oiva esimerkki tästä: yksi Tripadvisorilta otettu osoite vei meidät kerrostalo alueelle. Mutta kyllä me se sitten tienlaidasta löydettiinkin ihan omatoimisesti. Mutta kylttihän oli siis  todellakin tasan siinä kohdassa kun ois jo pitänyt kääntyä joten käytiin heittämässä "uukkarit".
Rumbula

Rumbula

Salaspilsin musta laatta josta kuului sydämmen syke.
Ehkä suosituimmillla muistomerkeillä voi löytyä hyvinkin historiantietoa, mutta ainakin Salaspilsin ja Rumbulan muistomerkit eivät juuri avanneet paikan tapahtumia. Paikkapaikoin on muistokiviä joissa hyvällä tuurilla on jotakin myös englanniksi. Myöskin Sudenpesällä oli alussa iso pohjakartta, mutta jos se jää huonosti katsomatta niin myöhemmin ei lue mikä mikäkin on aikoinaan ollut. Nää tarttee vähän niin kun tietää, muistaa tai tehdä muistiinpanot.


Minä pidättelemässä itkua Salapilsissä lasten parakilla. Illalla edes hotellilla ei oloa helpottanut Matin kertoessa lapsiin kohdistuvista lääketieteellisitä kokeista ja verenluovuttamisesta Saksalaisille.


Portissa lukee latviaksi: aiz siem vartiem vaid zeme. Vapaalla suomennoksella: portin takana, maa itkee. Ja jopa turistikin.


Tänään aamulla Matti oli jo ehtinyt lähtemään töihin ennen kun heräsin. Itse olen yrittänyt saada auto tyhjennetty. Se olikin aika helppoa, nyt on vain eteisessä hirveä tavaravuori jonka kimppuun pitäsi käydä, muuten ei kyllä Matti mahdu tulemaan kotiin.
Mutta varmaan vielä tullaan tätä reittiä ajamaan, ainakin toideen suuntaan. Vielä on keskitysleirejä näkemättä. Samoin jäi pari vankilaan välistä pois koska eivät olleet avoinna meidän siellä ollessa.
Mahtava reissu! Seuraavaksi sitten lähdetäänkin päiväreissulle Kakolan vankilaan. Ja odotellaan sitä syksyn Jenkkireissua. Autoa ei ole kyllä varattu, Matti kun ei osaa päättä mikä auto nyt olis hyvä. itse voisin lähteä vaikka Smartilla. Se ois ainakin erilainen reissu :D

ps. Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Mun oikoluku on töissä.
pps. Oikoluku palautui töistä,

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Via Baltica- päivä 5

Se siitä ajatuksesta että lomalla voisi nukkua. herättiin klo 7 aikoihin. Aamupalat naamariin ja autoon. Ensimmäisenä kohteena oli Spilven lentoasema. Asema on ollut pitkään hylättynä, mutta paikallinen pienlentokonekerho pitää sielä nykyisin koneitaan. Aseman päärakennus on kunnostettu museoksi, muttei museota pidetä auki. Jotkut hyvä onniset ovat päässeet asemalle sisälle seuran jäsenten kanssa. Meistä seura sai vain videokuvamaterialia kun kuvattiin aluetta. Juuri kun olimme ehtineet kiertämään pihan saapui paikalle kaksi miestä. Hetken katselivat meitä ja lähtivät kiertämään myös pihaa. Kuitenkin meidän hypätessä autoon olivat hekin jo kiivenneet takaisin omaansa- olisikohan meidät huomattu ja haluttu tulla tarkastamaan mitä me touhuillaan.

¨



Kun lentokenttä oli nähty suuntasimme Rumbulaan. Tarkemmin Rumbulan joukkomurhan muistomerkille. Paikalla on surmattu 25 000 Baltian Juutalaista 30. 11 1941 ja 8.12.1941.
Kuten kuvissa näkyy on usean muistomerkin päällä kiviä. Tämä liittyy Juutalaisten perinteeseen- mehän siis viemme yleensä kukkia tai kynttilöitä, mutta tapa liittyy ikivanhoihin erämäävaelluksiin jolloin haudat on peitetty kivillä.


Parkkipaikka oli tyhjä, muistomerkin luona oli kaksi työntekijää haravoimassa lehtiä.




Alue päättyi mystisesti junaraiteisiin. Väkeä on ilmeisesti kuljettu junilla getosta tänne.  Paikalla ei turhia opastuksia ja selityksiä ollut.


 Muistomerkin luona oli kiviä miltä kaduilta väkeä on tuotu.





 Vain parin kilomertin päässä sijaitsee Salaspilsin työleiri tai keskitysleiri. Tämä on edelleen epäselvä. Vankien määrrä vaihtelee teksteissä sen verran hurjasti etten uskallan tähän kirjoitta varmaan lukua. Mutta paikka on toiminut myös. ns. logistiikkakeskuksena- eli vangit on siiretty täältä eteenpäin. Neuvostosotilaiden lähestyessä Saksalaiset siirsivät vangit ja sytyttivät paikan tulee joten jäjellä ei ole juuri mitään alkuperäistä.
Museon alta kävellessä tuli vanhempi mies vastaan, muita ei taaskaan paikalla ollut.


Paikkaa lähestyessä kuului töminää. Reunalla oli suuri musta kivinen tasoa josta kuuluu sydämmen sykettä muistuttavaa ääntä. Ääni kaikui hiljaa kiertäessämme aluetta.




Alueella on 4 patsasta. Etu allalla kuvassa on Särkymätön, sen jälkeen Äiti ja kolmikko kantaa nimeä Solidaarisuus. Kuvasta puuttuu Häväisty.




Leirin aluetta reunusti parakkien jäämistöt. Niitä on aikoinaan ollut reilut 30 kappaletta.



Saavuttiin parakki numero 10 luo. Olinkin tästä jo lukenut ja henkisesti valmistautunut. Parakki 10 on ollut lapsille tarkoitettu. Salaspilsin muistomerkillä käyneet ihmiset ovat tuoneet leluja lapsille- muistoksi niille lapsille joiden leikit jäivät leikkimättä. Syyttäen kuunkiertoa, maailman nälänhätää, sotia, vuorovesiä jne...  Hiljainen paikka jossa ainoana ääneä on sieltä kivipaasista kuuluva sydämmen sykkeen ääni- niin se sitten kyynel vierähti. Vaikka ollaan kierretty pari keskitysleiriä, useita muistomerkkejä, ym en ole oikeasti joutunut taistelemaan näin kovin itkua vastaan. Jotenkin sen sitten sain pidäteltyä kun ajattelin etten pääse valahtaneita ripsivärejä minnekkään pesemään, vähän tarvitsee ihmisen olla turhamainen. Mutta oltiinkin jo ehditty kävelemään takaisin lähtöpisteelle ennen kuin kykenin puhumaan. Tätäkin kirjottaessa alkaa itkettämään. Onneksi ollaan jo hotellissa joten voin pestä ne ripsivärit, mutta kenellekkään ei varmaan tarvitse kertoa miksi tämä on vain näin surkeaa.


 Oli pakko ottaa kuva meidän matkaratsusta!


Latviassa on melko mielenkiintoinen tapa merkitä nähtväyydet. ne tarvitsee vain tietää- tai olla todella nopea ja toivoa ettei takana oleva aja perään. Siis opaste taulu on vain ja ainoastaan juuri siinä kohdassa kun olisi jo pitänyt kääntyä.


Saavuttiin illan edellä Viron puolelle. Kolme vuotta sittenkin psysähdyttiin ihmettelemään tätä kesken jäänyttä kirkkoa. Paikalla oli kyltti jossa kerrottiin että vartiointiliike hoitaa vartiointia- kuitenkin kirkon laitaa vartioi juopporemmi.  Käyttiin napsimassa parit kuvat ja liuettiin paikalta. En kyllä vielkään tiedä kirkon historiaa, mutta siinä se Via Baltican vieressä nätisti seisoo.





Pysähdyttiin matkalla nostalgia ruualle Pärnuseen ravintola Steffaniin. Täällä olen syönyt vanhempieni kanssa monet kerrat, mutta myös Matin kanssa meidän häämatkalla.



Illalla tultiin Tallinaan. Täällä on tylsää. Ja kallista. Huomenna kotiin. Kohta töihin. Plääh!