Koska vihaan perusturistikierroksia, otin yhteyttä Visit Turkuun joka näitä kierroksia sinne järjestää. Sain sieltä tehtäväksi kasata vähintään 10 ihmistä jotta kierros järjestetään ( toki pienemmällekin porukalle tämä onnistuu mutta tämä vaikuttaa hintaan).Ensin tuskailin että mistä nyt tähän taiotaan meidän lisäksi 6 ihmisitä, lopulta niitä ihmisiä löytyikin kaveriporukasta 16 kpl.
Mutta palataan takaisin itse Kakolaan. Kyseessähän siis on vankila joka on tyhjennetty 2007, nyt se on vaihdilla muuttumassa asunnoiksi, kylpyläksi, päiväkodiksi ym. Vankila on pääosin rakennettu 1800 luvun loppupuolella, tosin usemassa osassa. Onneksi museovirasti suojelee Kakolaa edes ulkoisesti vaikka sisällä kova myllerrys jo käy.
Oltiin osan porukan kanssa paikalla jo melkein tuntia etukäteen. Havaittiin että lääninvankilan portti oli auki. Sinne siis! Lääninvankilasta löytyi taidenäyttely, tosin olin kyllä enemmän kiinnostunut rakennuksesta.
Vaikka pidän kovasti nykytaiteesta niin empä kyllä otetta juurikaan saanut. Eniten miellytti tuo nauloista tehty teos. Mutta tuonne rakennukseen vois vaikka muuttaa asumaan!
Kun porukka oltiin saatu nippuun päästiin itse kohteeseen. Esittelun aloitti Kakola yhtiöiden edustaja joka esitteli tulevaisuuden näkymän mäellä. Melko hulppeat oli tulevaisuuden suunnitelmat! Itse koin mielipahaa ettei tänne enään kierroksille pääse.
Esitelmän jälkeen päästiin oppaan hellään huomaan kiertämään itse vankila rakennusta. Kakola on pääosin rakennettu "kakoliitista", graniittista jotka vangit ovat louhineet. Kakoliitia on myös käytetty Turussa oleviinThe old bank ja taidemuseoon.
Kierros alkaa matkaselleistä joissa vangit viettävät ensimmäisen ja viimeisen yönsä vankilassa.
Viihdyttävää olisi ollut jäädä pidemmäksin aikaa lueskelemaan selleissä olevia tekstejä mutta kierros kulkee eikä se odota valokuvaamaan unohtunutta ihmisistä. Onneksi kameralta löyty muutama otos ihan kotiin saakka.
Vangit on aikoinaan kuljettettu matkaselleistä huokausten siltaa pitkin osastoille. Kierroksilla mekin päästiin kulkemaan tätä kuuluisaa sillan pätkää pitkin.
 |
| Remontin vuoksi kierrosta meidän kanssa kulki vesiputki. |
 |
| Kuvauksen taso ei ollut hirveän vakaa, kiirettä piti liikkua vaikka porukkaa oli vähemmän kun ns. peruskierroksella. |
Kirkko löytyy varmaan nykyäänkin jokaisesta Suomen vankilasta vaikkei kirkko pakko enään vangeilla olekkaan. Kakolan kirkko on aikoinaan ollut isompi, mutta kirkkopakon poistuttua kävijämäärä laski sen verran runsaasti että kirkkoakin piennennettiin. Muistini mukaan kirkkopakko poistui jossakin 70-luvun taitteessa, eläköön hipit!
Tämä jälkeen päästiinkin sitten varsinaisille osastoille. Ensimmäisenä tuli vastaan melko askeettinen aurburnilainen selli osasto. Perusidea on se että vangit ovat päivät työssä ja iltaisin heidät eristetään omiin selleihin. Vaikka paikka melko ankealta näyttää on tämä kuulemma ollut melko suosittu osasto vankien keskuudessa vaikkei noissa pienissä kopeissa saanut olla omaa televisiota tai radiota. Sellit ovat siis todella pienet, juuri tilaa sängylle ja pienelle pöydälle. Näistä tulee kuulemma Suomen turvallisimmat häkkivarastot tuleville talon asukkaille.
Osatojen välissä on ns. niveliä joista löytyy henkilökunnan työtiloja ja vankien harrastuspaikkoja. Harmittaa kun opas ei tällä kertaa esitellyt vankien harrastusmahdollisuukai tai sitä kuinka pleikkarin ohjaimesta saadaan rakennettua tatuointikone.
Tämän jälkeen päästiin melko tutunnäköiselle osastolle, Philadelphialiselle sellisiivelle. Se on varmasti tuttu elokuvista ja tv-sarjoista. Voin keulia itseni ja Matin puolesta sillä että käytiin vankilassa josta tämä tyyli on tullut Suomeen Amerikan roadtripillä 2015. Tää on kyllä aina yhtä upean näköinen! Mutta siis perusidea on se että vanki viettää sellissään 23h/vrk, se yksi tunti sitten käytetään ulkoiluun.
Luonnollisestikki tämä asumismuoto sopii vangeille joilla on ongelmia tulla muiden kanssa toimeen. Tällä osastolla on päiviään viettänyt mm. Volvo- Markkanen, Matti Haapoja, Juha Valjakkala, Jammu Siltavuori, Kanaali- Koskinen ja Jesse Janhunen. Aika hyvä tiimi. Itseäni kuitenkin viehättää suunnattomasti vankilapaot. Sääli että kierros oli sen verran lyhyt ettei näihin ehditty kunnolla pääsemään mutta lohdutukseki täältä löytyy vähän pätkää http://exitkakola.kakolankruunu.fi/kakolan-pakotarinoita/ tai sitten voi tuttustua näihin hahmoihin kuka-oli-kakolan-hurjista-hurjin
Kakolaanhan ei siis yleensä ensikertalaisia otettu, lähinnä kun muu ei auttanut pääsi vanki Kakolaan.
Tällä selliosastolla on kuvattu mm. Hella W ja Vares- sukkanauhakäärme elokuvat.
Selli numero 7 ja 8 olivat saaneet "erikoisverhoilun" asukkaidensa vuoksi. Numero 7 asui Jesse Janhunen. Oman sellinsä edessä hän myös kuulemma puukottanut hengiltä toisen vangin. Ehkei puukotus ole oikea sana koska teko tapahtu hammasharjalla. Hän oli myös päiviensä ilona tehnyt pommin yläkerrassaa asuvalle Kanaali-Koskiselle jota tapahtuman jälkeen kuulemma kutsuttiin Anaali-Koskiseksi. Huhujen mukaan on Herra Janhunen nykyään vapaamies.
Viereisestä kopista sitten päiviään on ollut laskemassa Volvo- Markkanen. Hänet tunnetaan lähinnä pankkiryöstöistä ja vankilapaoista. Herra Markkanen on nykyään jo edesmennyt. R.I.P
 |
| Ei vissiin tuo Volvo-Markkasen koppi miellyttänyt? Joku hurja kävi kuulemma koe-ajollakin Herra Markkasen pytyllä.. |
Tulevaisuudessa löytyy Kakolanmäeltä vankilamuseo. Sitä on alettu rakentamaan alapuolelta löytyvää eristysellien osastolle. Mekin sinne päästiin ihmettelemään. Olin aikaisemmin käynyt myös tällä osastolla. Harmikseni vessanpönttö jolla on saalistettu suolessa tuotavat huumelastit oli poistettu ja vain ovessa oli vain kuva siitä.
Ja siitä sitten takaisin yläkertaan. Philadelphian osaston tulevaisuus on muuttua asunnoiksi. Vähän ehkä itkettää.
Tämän jälkeen meidän olikin jo aika poistua. 1,5h oli jo kulunut. Itsellä oli pari kierrosta enemmän kokemusta kuin muilla ja silti olisin voinut viettää vielä toisen samanlaisen ajan tuossa talossa. Toki remontit estävät kulun esim pihamaalle mutta olisi voinut tyytyä vaikka vaan kuuntelemaan. Vanha kierros olikin todella laaja, tämähän oli vain todellakin pätkä siitä. Mutta jos paikka ei ole tutuu niin varmasti ainakin antaa esimakua siitä mitä tuokin paikka on aikoinaan ollut.
Kierroksen lopuksi meidät ohjattiin vankilanjohtajan talolle katsomaan valokuvanäyttelyä. Samalla saattiin kahvit ja kakolankakkua.
Mutta itseni puolesta haluan vielä kerran kiittää kaikkia mukana olleita!
Ps. Nyt vaan sitten ilmoitautumaan Kauhujen kävelylle Helsinkiin. Aika on 14.7.
