sunnuntai 25. syyskuuta 2016




No Niin, se alkaa loma olemaan lopuillaan. Meillä on tässä vielä tänään muutamia tunteja käytettäväksi. Niistä kyllä osa uppoaa auton siivoamiseen ja palauttamiseen. Sitten alkaakin lento projekti kohti Suomea Lontoon kautta.
Eilen aamulla käytiin romanttisella aamu ajelulla Comptonissa. Eipä ollut ihan sellaista kun oli peloteltu, ihan normi elämää. Tai ehkä me oltiin vaan väärillä alueilla?



Tämän jälkeen alkoi matkalaukun metsätys. Jossakin välissä on täällä päin ostettu sen verran paljon tavaraa että yksi laukki piti saada lisää.  Matkalaukkukauppojen välistä löydettiin tiemme johonkin autotapahtumaan.





Pakko todeta ettei Big Boy ruoka ollut kovin erikoista.

Iltaan mennessä oltiin löydetty matkalaukkukin. Hotellilla saatiinkin sitten ilta kuluen siirellen tavaroita laukusta toiseen ja yrittäessä tasapainottaa ne juuri oikeen painoikseksi. HUH!
Mutta nyt tarvitsee herättää Matti ja lähteä viimeiseella vohvelille. Niitä tulee ikävä!

perjantai 23. syyskuuta 2016

San Diego- Los Angeles

Tässä on nyt ollut pari päivää hiljasuutta paristakin eri syystä. Toissa iltana hotellille pääsy venyi niin pitkälle ettei kyennyt kuin syömään jäätelöä ja lukeamaan kirjaa. Eilen unohdin kameran autoon ja en vaan jaksanut lähteä sitä hakemaan.
Toissa iltainen venyminen johtui valtavasta puhumisen määrästä. Vanha luokkakaveri asuua nykyään näillä kulmilla ja lähdettin syömään. Siinä sitten huomattiin että illallinen oli venynyt sen verran pitkälle että paikka laitettiin jo kiinni. Kiitokset Mikolle vain mahtavista stooreista tällä puolella karttapalloa elämisestä!
Samaisena päivänä vietettiin kevyet 6 tuntia eläintarhassa. San Diego Zoo oli aivan valtavan kokoinen. Alueella saa liikkua jalan mutta jos laiskottaa voin ajella kahdella eri bussireitillä. Toisessa saa mukana vielä kattavan opastuksen elämistä. Itse odotin kovasi näkeväni pandan, mutta ne nukkuivat vielä klo 14 aikoihin, melko pitkäunisia kavereita. Ehkä tässä tarttee lähteä Kiinassa käväisemään.














Eläintarhan jälkeen poikettiin viellä katsomaan Unconditional Surrender patsasta Joka sijaistee san Diegon ranta alueella. Koska olen utelias niin kävin katsomassa Rouvan alushousujen värin, olivat valkoiset. 






Tänään onkin sitten taas kierretty pitkin kyliä. En tiedä ollaanko me aina jossakin ihmeellisillä alueilla mutta kodittomia tuntuu riittävän kaikkialla. On uskomatonta paljonko ohikulkijat antava rahaa ja ruokaa kodittomille. Nähtiin moottoritienrampissa tänään kuika vanha mies tanssahteli ja hyppelehti tien laidassa, noin joka toinen auto hidasti ja antoi rahaa. Täällä on kyllä lähes mahdotonta käydä syömässä/kaupassa/yhtään missään ilman että on mahdollisuutta antaa rahaa kodittomille/ eläimille/diabeetikoille jne.


Tämän päivän huippuhetki oli käynti Church of Scientologyllä. Paikka sijaistee kummallisesti sairaalan vieressä. Oli melko hämmentävää huomata kuinka paljon "henkilökuntaa" pyöri alueella. Matin vielä parkkeeraessa autoa olin itse saanu seuraa Herrasmiehstä joka tarjosi ilmaista persoonallisuustestiä. Matin nähdessään Herrasmies innostui ja kysyi minulta onko aviomieheni mahdollisesti taiteilija. Kun totesimme ettemme ole nyt tulossa testiin vaan olimme lähdössä jalottelemaan vetäytyi tämä Herrasmies lähes loukkaantuneen oloisesti takaisin tienvarteen odottelmaan uusia tilaisuuksia. Kiertelimme tämän valtavankokoisen rakennuksen ympäri jonka jokaiselta reunalta löytyi vartija polkupyörän kanssa ja useita valvontakameroita. Reunamila löytyy myös ravintolaa ja pysäköintihallia. Talon yhdelle reunustalle oli ilmeisiesti tarkoitus illalla järjestää jonkin asteidet juhlat, tai aiankin joku oli kantanut paikalle valtavan määrän pöytä ja tuoleja.






Illan lopuksi on vielä laittaa kuva joka kuva Losia upeasti. Liikenneruuhka. Se ei katso aikaa eikä paikkaa.




tiistai 20. syyskuuta 2016

Yuma- San Diego

Viimeiset kaksi päivää eivät ole olleet suosiolliset sään suhteen. Eilen iltapäivällä alkoi jonkin asteinen "hiekkamyrsky", ei kovin haitallinen mutta peitti näkyvyyden. Tänään on satanut vettä koko päivän. Hotellin respa totesi ettei edes muista koska olisi viimeksi satanut. No tänään sitten. Tämän päivän suunniitelma oli mennä Salton Sealle mutta sateen vuoksi suunnitelma muuttuui sisätila harrastuksiin- eli shoppailuun. Illalla ehdittin sitten pakkailemaan laukkuja, vielä on tilaa jäljellä.
 Eilen käväistiin ihmettelemässä Domeseja ( keskeneräiseksi jäänyt rakennus keskellä ei mitään) ja nähtiin noin 3 miljoonaa kaktusta.






Vesisadeteesta huolimatta päätetiin jäädä katselemaan Meksikon rajaa. Paikalla pyöri meidän lisäksi rajavartiosto autoineen ja helikoptereineen. Jäätiin hetkeksi tien sivuun ihmettelemään tilanteita ja johan helikopteri kävi meidän yläpuolella pyörähtelemässä. Ihmeteltiin vesipisteitä joita oli satunnaisesti sielä täällä merkittynä lipuilla, olivat ilmeisesti hyväntekeväisyysjärjestön tuomia vesipisteitä laittomille rajan ylittäjille jotteivat kuole nestehukkaan. Oltiin toiveikkaita näkemään edes yksi ylittäjä mutta päivä aika tuksin oli hyvä aika bongailla näitä ihmisiä.





Huomenna sään pitäisi olla meille hieman suosiollisempi. Jos näin käy niin lähdettään katsomaan eläimiä, tällä kertaa kyllä välissä tulee olemaan aita.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

White Sands- El Paso

Tän päivän operaatio oli seuraava:
1. Nuku pitkään.
2. Käy katsomassa valkoista hiekkaa
3. Näe Meksiko
 Tehtävävistä suoritettu:
1. Nukuttu pitkään, eli itse heräsin klo 7.10 ja Matti klo 7.30. Normaali heräämis aika on täällä ollut klo 6, eli tehtävä suoritettu.
2. Nähtiin valkoista hiekkaa, ohessa kuva todiste. Hiekan valkoisuudesta kertoo sen että aurinkolaseja tarvitsi!
3. Nähtiin Meksikoon, eli check!
Hyvä päivä siis takana!





El Pasossa ei Meksikon raja näyttänyt ihan sille kuin elokuvissa. Moottoritieltä näki rajan toisella puolelle.