Elisen päivän posiitivinen ylläytys oli Chicago O’haren kentän nopeus. Suht nopeasti päästiin pois tullista ja ulos. Myöskin bussiyhteys Hertzille löyty näppärästi (päivän opetus: se bussi pysäytetän samalla tavalla kuin taksit leffoissa).
Viime reissulla sain varmaan harmaita hiuksia ja pari pukamaa JFK:n Dollarin autovuokraamon hitaudesta ja sekavuudesta. Nyt olitiinkin jo tehty henkiset valmistatumiset siihen että taas saadaa odotaa tunteja ja jonotella autoja. Hertzi hoiti homman sen verran näppärärästi että varttia myöhemmin istuttiin uuden karheessa Toyota Rav4:ssa. Ei huono!
Kello oli jo lähempänä 21 kun saavuttiin hotellille, mutta kun ei nukuttanut päätettiin lähtee Walmarttiin hakee tärkein ostos: kylmälaukku.Tokihan sieltä samalla vauhdilla ostettiin kylmälaukun täytettä seuraavalle päivälle.Kaupan jälkeen palattiin takaisin hotelliin. Kuinka mä olenkaan kaivannut tätä että vesi tuoksuu kloorille (yök).
Aikaerot näyttää tässä iässä jo vaikuttava sen verran rajuina että heräsin aamu neljältä.
Lähdettiin hyvissä ajoin pyörimään lähes tyhjään Chicagoon. Chicago oli ihan positiivinen ylläri, sinne voisi joskus vaikka palata uudetaan. Mutta ehdittiin me kunnon turistin lailla räpsimään kuvia! Käytiin samalla vauhdilla shoppailemassa. Löysin itselleni kahdet converset. Loppusumma kassalla näytti 55e, ei paha!
Suurin kulttuurishokki on ihmisten ystävällisyys, sen voi näemmä vuodessa unohtaa. Se että kaupaan mennessä joku kysyy kuulumisia ei istu Suomalaiseen yhtään.
Jostakin oli löytynyt jo päivällä kasa ihmisiä ja ajaeltiinkin ruuhkassa hyvät tovit kohti Livoniaa. Tästä päivästä ei suurta kuva satoa saatu. Mutta suurin mysteeri oli asutusalueella oleva ydinvoimala. Samoin tuo moottoripyöräily ilman kypärää tuntuu aina yhtä rajulta ratkaisulta!
Matti tossa kävi kertomassa ettei suihkusta juurikaan lämmintä vettä irtoa. Hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti