Välikevennys

Aina ei mee nallekarkit tasan

Joskus maailma on kummallinen, mulle se kyllä tuntuu olevan aina. Viime kerralla kirjoittelin asioita ylös jotka ei itselleen auenneet. Mutta nyt siis myöskin paljastus: Kesällä palataa ihmettelemään näitä Amerikan kummalisuuksia taas roadtripin merkeissä. Varmaan vois jo aloittaa reittienpiirrot ja laittaa rahapussin nyörit kiinni! Suunnitelmiin kuuluu ainakin Niagaran putoukset, Mount Rushmore, ruostevyöhykekin kyllä kiinnostais. Ja Death valley, Elviksen koti, Amissit, ja, ja, ja..  Paljon nähtävää liian vähän aikaa!

Mutta näitä ihmeteltiin viimeksi :
-Kloori. Kiva aine, putsaa kaiken. Jopa eläintarhan virtahepojen vesi haisee sille. Minäkin haisen sille. Ja välillä jopa juomat maistuu sille.
-Ruskea. Ja sen kaikki sävyt. Varmaan 99% prosenttia Amerikan taloista on maalattu ruskeaksi.
-Hylkääminen. Matkan varrella on nähty järkyttävä määrä kaikkea hylättyä, puutarhajyrsimestä hotelliin. Yleisimmät kohteet ovat talot ja autot.
-Ystävällisyys. Järkyttävän hieno juttu! Mutta kyllä suomalainen mielensäpahoittaja aina tästä hämmentyy.1. Verotus. Kuvittelet ostavasi 2 dollarin tuotteen. Kassalla summa on 2,12$.      Poikkeuksen tekee bensa jossa ne on jo hintalapussa.
-Moottoripyörällä saa ajaa ilman kypärää. Jos ajat autoa ilman turvavöitä saat sakot.
-Työvaatteet myynnissä marketeissa(vs. Prisma/cm). Oudointa on myös nähdä ihmisten moottoripyöräilevän hoitsu kuteissa, mäkkärin myyjän taluttamassa koiraa.
-Hotelleissa ei ole pussilakanoita. Peitto laitetaan lakanan päälle. Järkyttävän epäkäytännöllistä.

Amerikka roadtrip 2015 Houston-Flagstaff

Viimeksi päästi siis jo New Orlenasin. Nyt siis jatketaan matkaa Houstonista.
Houstonissa oli kohde selkeä: Nasa Space center. Näithän on siis ympäri Amerikkaa, mutta tähän oltiin päädytty. Oltiin paikalal vasta iltapäivällä mutta ehdtiin katselemaan paikka ja tekemään yksi bussikierros. Mielenkiintosin oli kyllä leffasali jossa käsiteltiin asiaa niin että minäkin siitä jotain ymmärsin. Bussikierroksella ajellaan pitkin ns. työ aluetta ja pääsi katsomaan astronauttien koulutuskeskusta. Hintahan on noin 25e per nuppi sisään, ei siis mitään ihan edullista hupia ole.
 

 
 
Houstonissa oli viikoa aiemmin ollut tulva, mutta kadut oli kuvia eikä tarvittu pelasturengasta.. Muuta ei kyllä enään jaksettu illalla Houstonissa duunailla. Ruokaa ja telkkarin tuijotusta.
Aamulla lähdettiin Dallasiin. Jossakin mielenhäiriössä päädyttiin että lähdetään tutkimaan Dallasin keskustaa jalkaisin: virhe! Liian iso kaupunki pyöri kahdella jalalla. 4h käveltiin 30 asteen lämpötilassa jonka jälkeen päätettiin jtakaa matkaa autolla. Mutta kävelle löydettiin JFK murhapaikka. Lähettyvillä oli muistomerkkiä, museota ja muuta krääsää, mutta ampumakohta oli merkattu valkoisella rastilla. Olin ehkä kevyesti pettynyt, kyllä nyt maassa jossa kaikki on suurta niin tuollainen paikka tarttei jollain muulla merkata kuin surkuhupaisalla valkoisella rastilla.
 
 
 
 

 
Dallasissa oli myös yksi matkan kohokohdista: Nascar Texas morot speedwayllä.. Onko mitään Jenkimpää? Varsinaisesti kyseessä ei olltu virallinen Nascar kisa vaan jokin osa siitä joka ajetaan lava-autolla. Oltiin tyhmiä turisteja jotka eivät olleet näemmä varautuneet koko päivän karkeloihin. Isoimmalla osalla oli jättikokoisia kylmälaukkuja muakana mistä sitten löyty juotavaa ja ruokaa. Alueen ulkopuolella pyöri tyttöjä jakamassa rihkamaa ja mainoksia, kuljettajat jakoivat nimmareita. Meno oli kuin olis ollut markkinat päällä. Ennen varsinaisen kisan alkau näyteltiikin sitten oikeen kunnon show: Esitellään kuljettaja, ens jälkeen kuljettajat ajavat kierroksen radalla (tais siis seisovat autonsa lavalla ja hiuskuttavat jonkun muun ajaessa), Tämän jälkeen taivaalta tuli alas laksuvarjoliitäjiä kantaen lippuja, järjestäjä pitää puheen missä tietenkin kiitetään miehiä jotka maata puolustavat, tämän jälkeen koko yleisö nousee seisomaan ja laulaa kansallislaulun jonka aikana radan yli ajoi lentokoneet. Melko isänmaalista. Me siinä pyörittiin ja ihmeteltiin että mitä teemme kansallislaulun ajan, päädyttiin seisomaan .  Itse kisahan ei tuntunut olevan tärkeä vaan ihmisiä kiinnosti lähinnä jos radalla sattui jotakin. Ja sitähän sattuu. Ajot keskeytyy noin 5min väleillä. Vaikkei Nascar nyt varsinaisesti kiinnostaisi kannattaa tälläisiin taphtumiin tunkea ihan vaan katsomaan menoa!
 
 

 


 
 
 
 

Olisin halunnut Teksasissa katsoa rodeota, mutta sitä järjestettään vain lauataisin ja sunnuntaisin. Meillä tuo Nascar osui lauataille. Kaikken ei aina ehdi, ompahan syy palata.
Tekasista lähdettiin Amarilloon. Ajoa tuli sen 10h joten Amarilloa ei juuri ehditty ihmemmiin pyöriä. Mutta ajomatkalla nähtiikin sitten pieniä kyliä, öljypumppuja ja hylättyjä taloja. Tämä on oikeastaan reissaamisen hienoita antia. Moni kyselee että miten sitä jaksoi istua niin pitkään: helposti, maisemat muuttu koko ajan ja aina näki jotain uutta.
 

 

 
 
Amarilosta lähdettiin aamulla kohti Albuquerqueta. Tähän kaupunkiin piti päästä! Katsottiiin joksu Breaking Bad ja siitä se ajatus sinne menosta tuli. Oltaisiinhaluttu mennä Meksikon rajalle, mutta aika ei olisi siihen riittänyt. Mutta ennen Albuquerqueta piti sinne tehdä matka Cadillac ranchin kautta. Tämä nähtävyys lienee kaikille tuttu: keulasta maaha tungettuja Cadillacin raatoja. Alueelle mennessä saatin parilta pois lähtijätlä spray maalia josta sitten Matti innostukin maalailemaan. Itse oli laittanut mekon päälle, se oli virhe. Pellolla kävi sen verran kova tuuli että meinasi kalsarit vilkkua muulle yleisölle.
 
 


Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle. Tämähän on varsin normaalia kun tehdään matkaa, mutta huoltoasemalle sai bensa ja pullan lisäksi käydä automuseossa ja kappelissa.
 

 
Matkaa tehdessä huomattiin kyltit vanhalle route 66. Sinne siis! Pysähdyttiin ihmettelemään vanhaa huolto asemaa. Siinä kuvia räpsiessä tietä pitkin alkoi matelemaan vanhoja jenkkejä jotka kävivät tekemässä lenkin jossakin. Lähdettiin letkan perään ja huomattiin olevamme bileissä. Paikalla oli törkeä määrät vanhoja jenkkejä, myyjäiset ja ilmeisesti illalla myöskin bändi.  Päivää voi kyllä kutsua varsin yllätykselliseksi!
 
 

 


Illalla saavutettiin kohde. Väsytti. Päädyttiin hakemaan pitsaa. Väsymys varmaan painoi, paikka vaikutti pelottavalle illalla.
Aamulla tuntui kuitenkin paikka ei vaikuttanut kovinkaan pelottvalle. Korkattiin paikallinen eläintarha. Eläimiä ei voinut turhasta aktiivisuudesta syyttä, varmaan johtuen kovasta kuumuudesta.
 
 

 

 

Tästä sitten alko osoitteiden syöttö navigaattoriin: Los Pollos, Octopus car wash, Pinkmanin kämppä ja tottakai Waltin asunto. Pinkmanin talolla ei näkynyt liikettä, mutta Waltin talon luona pyöri muitakin faneja. Joku onneton oli ostanut talon ja juuri kun hypäättiin autoon tuli talon Rouva huutamaan muille innokkaille kuvaajille. Jotkut järjestävät myös siis ihan kierroksia tämän leffan osalta, mutta netistä saa kyllä kaikki todella näppärästi hankittua. Siihen se päivä sitten surahtikin. Aamulla sitten kohti Kanjoneita jossa sitten ensi pätkässä enemmän.
 

 

 

 

Tarina jatkuu..

Amerikka 2015 Miami-New Orleans

Viimeksi siis oltiin päästy Miamiin, joten yllättäen tarina jatkuu sieltä.
Suunniteltiin aluksi vietävämme Miamissa 3 yötä. Kuitenkin jossakin vaiheessa sieltä nipistettiin. Päätimme aloittaa Art deco districtltä. Kuitenkin automatkalla eteen tuli holokausti muistomerkin opasteet ja päätimme poiketa paikalle. Tämä oli hyvä. Harvemmin sitä tulee niin pitkään katseltua patsaita, mutta tässä oli jotakin kiehtovaa.


 
 
Kun tästä oltiin selvitty päästiin kohden Art deco districkiä. No tämänhän olisi voinut jättää välistä. Taloista ei näy mitään koska ne on ”peitetty” ravintoloilla, alla olevat kuvat puhukoon sanojen puolesta. Tosin lähi kaduillahan on paljon saman tyyppisiä katuja joissa voi tätä tyyliä ihmetellä. Tai jos on autolla liikenteessä niin takana oleville kaduille joutuu varmasti jo pysäköinnin takia.


 

Ilalla ajeltiin pitkin Miamia, lähinnä käytiin ihmettelemässä rantoja. En oikeen ihastunut kyseiseen paikkaan, jos tarvitsee valita tämän jälkeen suunnalta kaupunkeja niin Miami ei ole listassa.
 

 

 

Seuraavana aamuna sitten lähdetiin kohti Evergladesiä. Oltiin lähinnä ajateltu että kuhan nyt käydään pyörähtää. Portilla selvisi että tämä lysti maksaa, tosin kohtuullisesti 15 dollaria/per auto.  Olin  kattonut tripadvisorin kautta pysähdyspaikaksi Anhinga trailin. Autolla katselimme kun osa heitti auton suojaksi muovipeitteitä, mutta kuka tuota amerikkalaista järjen juoksua nyt ymmärtää. Lähdimme kulkemaan kohti opastettua asfaltoitua polkua. Polulla loikki valtavasti isoja heinäsirkkoja! Olen kyllä ollut tietoinen  että suolla elää alligaattoreita, en kuitenkaan uskonut että ne nyt makaa keskellä kävelytietä. Mutta siinä se nyt oli, eikä mitään verkkoa, aitaa ym  välissä. Ihmeteltiin sitä siinä hetki ja todettiin se eläväksi koska murisi ja liikutti silmiään. JAIKS! Paikkaa ei voi kyllä sanoin kuvailla, tää tarvitsee nähdä! Lopulta olin nähnyt niin monta alligaattoria ettei enään jaksanut kuvata. Paikalla liikkui myös kilpikonnia. Kun päästin takaisin autolle selvisi syy muovipeitteille: linnut. Nimeän en tiedä mutta varmaan jotain korppikotkia? Ilmeisesti maistelivat autoihin kiinni jääneitä herkkuja.

 

 

 

 
 
 
 


 
Vaihdettiin vielä Shark valleylle, sielä on katselupaikka josta suota pitäisi näkyä yläkulmasta. . Lähdettiin kulkemaan kohti opastettua polkua. Onneksi sieltä tuli työntekijä joka kertoi että että tornille on 20 km ja suositteli pyöränvuokrausta. Päädyttiin kuitenkin jatkamaan kohti Orlandoa autolla. Automatkalla ihmeteltiin kun auto tuli vastaan hätävilkut päällä, tietä ylitti alligaattori.
 
Orlandossa oltiin kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä, tietenkin, kohti Disneyworldiä. Olin ennen reissua pakottanut Matin kirjoittamaan lapun että lupaa tulla laitteisiin joihin menen, tulihan se kun pikkasen pakotti. Disneyworldissähän on neljä teemapuistoa ja 2 vesipuistoa. Oltiin valittu se perinteinen Magic Kingdom. Liput maksavat 105 dollaria per naama ja pysäköinti 17 dollaria. Melko kallista lystiä siis! Tällä lipullahan ei siis pääse näihin muihin puistoihin, mutta jos haluat käydä usemassa puistossa saman päivän aikana niin sen saa reilun 60 dollarin hintaan. Itse kyllä koin että yhdessä puistossa on sen verran menoa ettei olisi toiseen mitenkään jaksanut ja koko päivähän siihen menin. Ennen menoa kannattaa puhelimeen ladata apsi josta näkee kätevästi jonotukseen kuluvana ajan, yleensä noin 2h. Välillä kyllä tuntui kulkevan arvioitua nopeammin. Lisäksi jo sisäänmenot ovat sen verran hienoja että niihinkin saa aikaa kulumaan. Puistossa on läpi päivän paraateja ym. Tämä paikkahan on jokaisen lapsen unelma mutta toimi näemmä myös kahdelle aikuiselle. Luin jostakin että tämä on yksi jenkkien suosituimpia häämatkan kohteita?



 
 

Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään! Ja shoppailtiin! Ja syötiin! Sellainen väli rentoutumispäivä, tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin paikallisessa outlet kauppakeskuksessa, niitä on kyllä koko amerikka täyteen. Ja kyllä niistä aina jotain itsellekin jäi käteen. Päädyttiin myös paikalliseen eräkauppaan, siis sellaiseen jossa on kaikki välillä pipo ja perämoottori. Järkyttävä määrä kaikkea metsästämiseen saatavilla, tosin mussa aiheutti lähinnä pakenemis halua. Käytiin paikallisessa buffetissa, se oli liikaa. Siis se mitäyritti syödä, miten voi ihminen syödä niin paljon! Ja miksi se oli niin hyvää!
Viimeinen päivä Orlandossa kului paikallisten kiihdytyskisaa katsellessa.Olimme ajoissa portilla ja paikalla oli jo hieman paikallisia. Meno oli niin kuin elokussa: poikaporukka lava-autolla, juo bisseä ja kuuntelee musiikkia. Lippuja ostaessa myyjä kysyi aiommeko osallistua, tosin myöhemmin selvisi että sielä oli melko peruautojakin joukossa. Mutta meno oli mahtava, juuri sellainen Amerikan perähikiä. Siis hyvässä mielessä. Ja minä taisin olla enemmän innoissani kuin Matti..


 
 Seuraava päivä sitten istuttiikiin autossa, nenä kohti Crestviewia. Ajeltiin matkaa pikkuteiden kautta, se kanatti. Juuri ennen sateentuloa löysimme vanhan ravintolan.



 
 
Yön yli nukkutua taas autoon, ja New Orleansiin. Tosin matkallahan piti pysähtyä: Uss Albamassa, Nasalla ja elokuvatarvike vuokraamossa. Uus Albamassa kävimme vain ulkopuolella ihmettelemässä, tosin siinä olikin jo sitten tunniksi katsottavaa
.
 
Nasan ”toimipisteitä” on Amerikassa todella monta. Onneksi vessahädän yllättäessä Nasa palveli meitäkin. Matkalla ihmeteltiin tienlaidassa olevaa ufoa. Pääteettiin tehdä U-käännös. Paikassa oli portit auki. Päätimme jalkautua ja katselimme autojen määrää: poliisiautoja, vanhoja klassikoita ym. Ja pari ufoa. Näimme pari miestä hallin luona ja kävimme juttelemassa. Hallissa näytti olevan lisää tavaraa. Miehet kertoivat paikan olevan kiinni, mutta kysyttyään mistä olemme ovet aukeisivat. Kyseessä siis oli paikka josta pystyi vuokraamaan sisustusta esim. elokuviin.
 
 


 
Ennen hotellille menoa New Orleansissa kävimme katsomaasa hurrikaanin alle jääneen huvipuiston, Six Flags. Tosin sen katsastaminen jäi vaiheeseen, paikalla pyöri puskutraktorit.
 
New Orleans oli melkoinen elämys. Kaduilla haisi ehta oksennus. Paikalla pyöri keskellä päivää humalaisia ja nistejä. Onneksi näytetään ”köyhille” eikä meihin juuri kukaan kiinnittänyt huomiota. Mutta jollakin mystisellä tavalla silti pidin tästä paikasta. Ei ehkä ihan se turvallisin paikka mutta.. Kaupunki on vieläkin paikoittain hurjassa kunnossa. Hotellimme vieressä oli toinen tyhjäksi jäänyt hotellin. Olisin halunnut mennä sisälle mutta paikka vaikutti asutulle joten jätettiin välistä. Kävimme vielä ihmettelemässä paikkalista hautausmaata. Ilta katseltiin hotellilla dokumenttia hurrikaanista, veti kyllä hiljaiseksi.
 
 

 
 


Tarjoan tähän päivitykseen nyt vielä loppukevennyksen. Liukuportaat kauppakärryille! Eli: aja kärry portista sisään ja men itse viereisillä ns. normaaliella liukuportailla vieressä ylös. On ne näppäriä! Voin kertoa että naurettiin näille vedet silmissä paikallisten ihmetelessä meitä.
 

Seuraavassa osassa sitten seikkaillaakin Houstonissa!