Tämä on tieteelinen koe. Tämä kirjoitus voi olla jonkun alku tai loppu.
Mutta siis, miksi kirjoitan? Lähdettiin kesän alussa mieheni kanssa jälleen reissuun, Amerikan halki 28 päivässä- suunnitelmalla. Suunnittelin jo silloin blogin aloittamista, mutta kohtasin ongelman: onko mahdollista kirjoittaa blogia reissusta suorana? No se jäi selvittämättä. Nyt siis lienee aika ottaa siitä selvää. Vajaan kolmen viikon päästä olisi tarkoitus lentää Roomaan ja sieltä lähteä autolla käväisemään Sisiliassa. Aikaa tähän on nyt varattu 10 päivää. Tarkoituksen olisi kuitenkin mahdollisesti jo päivittää ennen tätä ajatuksia tulevasta reissusta, mutta suurimpana tavoitteena on päivittää hommaa myös reissussa.
Blogin aloittamisen koin tärkeänä siksi että itse käytän niitä usein suunnitelmia tehdessä. Mitä maksaa? Miten pääsee? Kannattaako? Mitä erikoista maailmalta löytyy? Saako ohjeet idootille jotta löytyy perille? Mitä kannattaa tehdä? Mitä oikeasti kannattaa varoa?Turistioppaissa näihin harvemmin saa vastauksia. Ehkä voisin itse olla jollekin hyödyksi!
Reissaajana historiani on lyhyt. Pakolliset Ruotsin ja Viron risteilyt on tullut hoidettua. Kerran olen käynyt Lontoossa. Norjassakin äitini on kertonut minun käyneen. Reissussa on nykyään mukana maailman rauhallisin otus, aviomieheni Matti. Hänenkään reissu historiansa ei ole omaani värikkäämpi, Ruotsi, Viro ja Puola. Kun purjehdimme avioliiton satamaan (2013) päätimme lähteä reissuun. Romanttisena ihmisenä valitsin kohteeksi Auschwitz- Birkenaun. Tästä kehkeytyi roadtrip läpi Viron- Latvian- Liettuan, Puolan, Saksan, Tanskan josta sitten Ruotsin kautta päädyttiin kotiin.
Reissu sujui sen verran hyvin että vuotta myöhemmin (2014) molemmat eimuutentykätälentämisestä- ihmiset varasivat lentoliput keväiseen Lontooseen. Koska reissaamisen makuun oltiin päästy niin syksyllä ehdittiin vielä lentää Berliiniinkin.
Tämän vuoden alussa Matti täytti 30v, hommasin yllärilahjaksi liput Barceloonaan muutamaksi päiväksi. Toukokuussa raahattiin taas matkalaukkuja kohti lentokenttää: Tällä kertaa kohteena New York. Sieltä sitten roadtrippinä kohti Los Angelsia etelän rantaviivaa pitkin. Ja nyt siis oltaisiin lähdössä Italiaan. Ihan tiedoksi, meinaan kirjoittaa myös noista edellämainituista matkoista jonkinlaisen koonnin.
Matkaamisesta on tietyllä tavalla tullut yhteinen harrastus. Turistikohteet eivät ole meitä varten. Hullut ja tyhmältä kuulostavat ajatuksen ovat ilmeisesti tehty meitä varten, Jenkkienreissu tuntui olevan todisten tälle. Mutta hulluus tuottaa ainakin meille kummallekin sellaisen fiiliksen että oikeastaan aina on mietinnässä minne voisi seuraavaksi mennä!
Mutta siis, miksi kirjoitan? Lähdettiin kesän alussa mieheni kanssa jälleen reissuun, Amerikan halki 28 päivässä- suunnitelmalla. Suunnittelin jo silloin blogin aloittamista, mutta kohtasin ongelman: onko mahdollista kirjoittaa blogia reissusta suorana? No se jäi selvittämättä. Nyt siis lienee aika ottaa siitä selvää. Vajaan kolmen viikon päästä olisi tarkoitus lentää Roomaan ja sieltä lähteä autolla käväisemään Sisiliassa. Aikaa tähän on nyt varattu 10 päivää. Tarkoituksen olisi kuitenkin mahdollisesti jo päivittää ennen tätä ajatuksia tulevasta reissusta, mutta suurimpana tavoitteena on päivittää hommaa myös reissussa.
Blogin aloittamisen koin tärkeänä siksi että itse käytän niitä usein suunnitelmia tehdessä. Mitä maksaa? Miten pääsee? Kannattaako? Mitä erikoista maailmalta löytyy? Saako ohjeet idootille jotta löytyy perille? Mitä kannattaa tehdä? Mitä oikeasti kannattaa varoa?Turistioppaissa näihin harvemmin saa vastauksia. Ehkä voisin itse olla jollekin hyödyksi!
Reissaajana historiani on lyhyt. Pakolliset Ruotsin ja Viron risteilyt on tullut hoidettua. Kerran olen käynyt Lontoossa. Norjassakin äitini on kertonut minun käyneen. Reissussa on nykyään mukana maailman rauhallisin otus, aviomieheni Matti. Hänenkään reissu historiansa ei ole omaani värikkäämpi, Ruotsi, Viro ja Puola. Kun purjehdimme avioliiton satamaan (2013) päätimme lähteä reissuun. Romanttisena ihmisenä valitsin kohteeksi Auschwitz- Birkenaun. Tästä kehkeytyi roadtrip läpi Viron- Latvian- Liettuan, Puolan, Saksan, Tanskan josta sitten Ruotsin kautta päädyttiin kotiin.
Reissu sujui sen verran hyvin että vuotta myöhemmin (2014) molemmat eimuutentykätälentämisestä- ihmiset varasivat lentoliput keväiseen Lontooseen. Koska reissaamisen makuun oltiin päästy niin syksyllä ehdittiin vielä lentää Berliiniinkin.
Tämän vuoden alussa Matti täytti 30v, hommasin yllärilahjaksi liput Barceloonaan muutamaksi päiväksi. Toukokuussa raahattiin taas matkalaukkuja kohti lentokenttää: Tällä kertaa kohteena New York. Sieltä sitten roadtrippinä kohti Los Angelsia etelän rantaviivaa pitkin. Ja nyt siis oltaisiin lähdössä Italiaan. Ihan tiedoksi, meinaan kirjoittaa myös noista edellämainituista matkoista jonkinlaisen koonnin.
Matkaamisesta on tietyllä tavalla tullut yhteinen harrastus. Turistikohteet eivät ole meitä varten. Hullut ja tyhmältä kuulostavat ajatuksen ovat ilmeisesti tehty meitä varten, Jenkkienreissu tuntui olevan todisten tälle. Mutta hulluus tuottaa ainakin meille kummallekin sellaisen fiiliksen että oikeastaan aina on mietinnässä minne voisi seuraavaksi mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti