Houstonissa oli kohde selkeä: Nasa Space center. Näithän on siis ympäri Amerikkaa, mutta tähän oltiin päädytty. Oltiin paikalal vasta iltapäivällä mutta ehdtiin katselemaan paikka ja tekemään yksi bussikierros. Mielenkiintosin oli kyllä leffasali jossa käsiteltiin asiaa niin että minäkin siitä jotain ymmärsin. Bussikierroksella ajellaan pitkin ns. työ aluetta ja pääsi katsomaan astronauttien koulutuskeskusta. Hintahan on noin 25e per nuppi sisään, ei siis mitään ihan edullista hupia ole.
Houstonissa oli viikoa aiemmin ollut tulva, mutta kadut oli kuvia eikä tarvittu pelasturengasta.. Muuta ei kyllä enään jaksettu illalla Houstonissa duunailla. Ruokaa ja telkkarin tuijotusta.
Aamulla lähdettiin Dallasiin. Jossakin mielenhäiriössä päädyttiin että lähdetään tutkimaan Dallasin keskustaa jalkaisin: virhe! Liian iso kaupunki pyöri kahdella jalalla. 4h käveltiin 30 asteen lämpötilassa jonka jälkeen päätettiin jtakaa matkaa autolla. Mutta kävelle löydettiin JFK murhapaikka. Lähettyvillä oli muistomerkkiä, museota ja muuta krääsää, mutta ampumakohta oli merkattu valkoisella rastilla. Olin ehkä kevyesti pettynyt, kyllä nyt maassa jossa kaikki on suurta niin tuollainen paikka tarttei jollain muulla merkata kuin surkuhupaisalla valkoisella rastilla.
Dallasissa oli myös yksi matkan kohokohdista: Nascar Texas morot speedwayllä.. Onko mitään Jenkimpää? Varsinaisesti kyseessä ei olltu virallinen Nascar kisa vaan jokin osa siitä joka ajetaan lava-autolla. Oltiin tyhmiä turisteja jotka eivät olleet näemmä varautuneet koko päivän karkeloihin. Isoimmalla osalla oli jättikokoisia kylmälaukkuja muakana mistä sitten löyty juotavaa ja ruokaa. Alueen ulkopuolella pyöri tyttöjä jakamassa rihkamaa ja mainoksia, kuljettajat jakoivat nimmareita. Meno oli kuin olis ollut markkinat päällä. Ennen varsinaisen kisan alkau näyteltiikin sitten oikeen kunnon show: Esitellään kuljettaja, ens jälkeen kuljettajat ajavat kierroksen radalla (tais siis seisovat autonsa lavalla ja hiuskuttavat jonkun muun ajaessa), Tämän jälkeen taivaalta tuli alas laksuvarjoliitäjiä kantaen lippuja, järjestäjä pitää puheen missä tietenkin kiitetään miehiä jotka maata puolustavat, tämän jälkeen koko yleisö nousee seisomaan ja laulaa kansallislaulun jonka aikana radan yli ajoi lentokoneet. Melko isänmaalista. Me siinä pyörittiin ja ihmeteltiin että mitä teemme kansallislaulun ajan, päädyttiin seisomaan . Itse kisahan ei tuntunut olevan tärkeä vaan ihmisiä kiinnosti lähinnä jos radalla sattui jotakin. Ja sitähän sattuu. Ajot keskeytyy noin 5min väleillä. Vaikkei Nascar nyt varsinaisesti kiinnostaisi kannattaa tälläisiin taphtumiin tunkea ihan vaan katsomaan menoa!
Olisin halunnut Teksasissa katsoa rodeota, mutta sitä järjestettään vain lauataisin ja sunnuntaisin. Meillä tuo Nascar osui lauataille. Kaikken ei aina ehdi, ompahan syy palata.
Tekasista lähdettiin Amarilloon. Ajoa tuli sen 10h joten Amarilloa ei juuri ehditty ihmemmiin pyöriä. Mutta ajomatkalla nähtiikin sitten pieniä kyliä, öljypumppuja ja hylättyjä taloja. Tämä on oikeastaan reissaamisen hienoita antia. Moni kyselee että miten sitä jaksoi istua niin pitkään: helposti, maisemat muuttu koko ajan ja aina näki jotain uutta.
Amarilosta lähdettiin aamulla kohti Albuquerqueta. Tähän kaupunkiin piti päästä! Katsottiiin joksu Breaking Bad ja siitä se ajatus sinne menosta tuli. Oltaisiinhaluttu mennä Meksikon rajalle, mutta aika ei olisi siihen riittänyt. Mutta ennen Albuquerqueta piti sinne tehdä matka Cadillac ranchin kautta. Tämä nähtävyys lienee kaikille tuttu: keulasta maaha tungettuja Cadillacin raatoja. Alueelle mennessä saatin parilta pois lähtijätlä spray maalia josta sitten Matti innostukin maalailemaan. Itse oli laittanut mekon päälle, se oli virhe. Pellolla kävi sen verran kova tuuli että meinasi kalsarit vilkkua muulle yleisölle.
Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle. Tämähän on varsin normaalia kun tehdään matkaa, mutta huoltoasemalle sai bensa ja pullan lisäksi käydä automuseossa ja kappelissa.
Matkaa tehdessä huomattiin kyltit vanhalle route 66. Sinne siis! Pysähdyttiin ihmettelemään vanhaa huolto asemaa. Siinä kuvia räpsiessä tietä pitkin alkoi matelemaan vanhoja jenkkejä jotka kävivät tekemässä lenkin jossakin. Lähdettiin letkan perään ja huomattiin olevamme bileissä. Paikalla oli törkeä määrät vanhoja jenkkejä, myyjäiset ja ilmeisesti illalla myöskin bändi. Päivää voi kyllä kutsua varsin yllätykselliseksi!
Illalla saavutettiin kohde. Väsytti. Päädyttiin hakemaan pitsaa. Väsymys varmaan painoi, paikka vaikutti pelottavalle illalla.
Aamulla tuntui kuitenkin paikka ei vaikuttanut kovinkaan pelottvalle. Korkattiin paikallinen eläintarha. Eläimiä ei voinut turhasta aktiivisuudesta syyttä, varmaan johtuen kovasta kuumuudesta.
Tästä sitten alko osoitteiden syöttö navigaattoriin: Los Pollos, Octopus car wash, Pinkmanin kämppä ja tottakai Waltin asunto. Pinkmanin talolla ei näkynyt liikettä, mutta Waltin talon luona pyöri muitakin faneja. Joku onneton oli ostanut talon ja juuri kun hypäättiin autoon tuli talon Rouva huutamaan muille innokkaille kuvaajille. Jotkut järjestävät myös siis ihan kierroksia tämän leffan osalta, mutta netistä saa kyllä kaikki todella näppärästi hankittua. Siihen se päivä sitten surahtikin. Aamulla sitten kohti Kanjoneita jossa sitten ensi pätkässä enemmän.
Tarina jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti