Suunniteltiin aluksi vietävämme Miamissa 3 yötä. Kuitenkin jossakin vaiheessa sieltä nipistettiin. Päätimme aloittaa Art deco districtltä. Kuitenkin automatkalla eteen tuli holokausti muistomerkin opasteet ja päätimme poiketa paikalle. Tämä oli hyvä. Harvemmin sitä tulee niin pitkään katseltua patsaita, mutta tässä oli jotakin kiehtovaa.
Kun tästä oltiin selvitty päästiin kohden Art deco districkiä. No tämänhän olisi voinut jättää välistä. Taloista ei näy mitään koska ne on ”peitetty” ravintoloilla, alla olevat kuvat puhukoon sanojen puolesta. Tosin lähi kaduillahan on paljon saman tyyppisiä katuja joissa voi tätä tyyliä ihmetellä. Tai jos on autolla liikenteessä niin takana oleville kaduille joutuu varmasti jo pysäköinnin takia.
Ilalla ajeltiin pitkin Miamia, lähinnä käytiin ihmettelemässä rantoja. En oikeen ihastunut kyseiseen paikkaan, jos tarvitsee valita tämän jälkeen suunnalta kaupunkeja niin Miami ei ole listassa.
Seuraavana aamuna sitten lähdetiin kohti Evergladesiä. Oltiin lähinnä ajateltu että kuhan nyt käydään pyörähtää. Portilla selvisi että tämä lysti maksaa, tosin kohtuullisesti 15 dollaria/per auto. Olin kattonut tripadvisorin kautta pysähdyspaikaksi Anhinga trailin. Autolla katselimme kun osa heitti auton suojaksi muovipeitteitä, mutta kuka tuota amerikkalaista järjen juoksua nyt ymmärtää. Lähdimme kulkemaan kohti opastettua asfaltoitua polkua. Polulla loikki valtavasti isoja heinäsirkkoja! Olen kyllä ollut tietoinen että suolla elää alligaattoreita, en kuitenkaan uskonut että ne nyt makaa keskellä kävelytietä. Mutta siinä se nyt oli, eikä mitään verkkoa, aitaa ym välissä. Ihmeteltiin sitä siinä hetki ja todettiin se eläväksi koska murisi ja liikutti silmiään. JAIKS! Paikkaa ei voi kyllä sanoin kuvailla, tää tarvitsee nähdä! Lopulta olin nähnyt niin monta alligaattoria ettei enään jaksanut kuvata. Paikalla liikkui myös kilpikonnia. Kun päästin takaisin autolle selvisi syy muovipeitteille: linnut. Nimeän en tiedä mutta varmaan jotain korppikotkia? Ilmeisesti maistelivat autoihin kiinni jääneitä herkkuja.
Vaihdettiin vielä Shark valleylle, sielä on katselupaikka josta suota pitäisi näkyä yläkulmasta. . Lähdettiin kulkemaan kohti opastettua polkua. Onneksi sieltä tuli työntekijä joka kertoi että että tornille on 20 km ja suositteli pyöränvuokrausta. Päädyttiin kuitenkin jatkamaan kohti Orlandoa autolla. Automatkalla ihmeteltiin kun auto tuli vastaan hätävilkut päällä, tietä ylitti alligaattori.
Orlandossa oltiin kolme yötä. Ensimmäisenä päivänä, tietenkin, kohti Disneyworldiä. Olin ennen reissua pakottanut Matin kirjoittamaan lapun että lupaa tulla laitteisiin joihin menen, tulihan se kun pikkasen pakotti. Disneyworldissähän on neljä teemapuistoa ja 2 vesipuistoa. Oltiin valittu se perinteinen Magic Kingdom. Liput maksavat 105 dollaria per naama ja pysäköinti 17 dollaria. Melko kallista lystiä siis! Tällä lipullahan ei siis pääse näihin muihin puistoihin, mutta jos haluat käydä usemassa puistossa saman päivän aikana niin sen saa reilun 60 dollarin hintaan. Itse kyllä koin että yhdessä puistossa on sen verran menoa ettei olisi toiseen mitenkään jaksanut ja koko päivähän siihen menin. Ennen menoa kannattaa puhelimeen ladata apsi josta näkee kätevästi jonotukseen kuluvana ajan, yleensä noin 2h. Välillä kyllä tuntui kulkevan arvioitua nopeammin. Lisäksi jo sisäänmenot ovat sen verran hienoja että niihinkin saa aikaa kulumaan. Puistossa on läpi päivän paraateja ym. Tämä paikkahan on jokaisen lapsen unelma mutta toimi näemmä myös kahdelle aikuiselle. Luin jostakin että tämä on yksi jenkkien suosituimpia häämatkan kohteita?
Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään! Ja shoppailtiin! Ja syötiin! Sellainen väli rentoutumispäivä, tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin paikallisessa outlet kauppakeskuksessa, niitä on kyllä koko amerikka täyteen. Ja kyllä niistä aina jotain itsellekin jäi käteen. Päädyttiin myös paikalliseen eräkauppaan, siis sellaiseen jossa on kaikki välillä pipo ja perämoottori. Järkyttävä määrä kaikkea metsästämiseen saatavilla, tosin mussa aiheutti lähinnä pakenemis halua. Käytiin paikallisessa buffetissa, se oli liikaa. Siis se mitäyritti syödä, miten voi ihminen syödä niin paljon! Ja miksi se oli niin hyvää!
Viimeinen päivä Orlandossa kului paikallisten kiihdytyskisaa katsellessa.Olimme ajoissa portilla ja paikalla oli jo hieman paikallisia. Meno oli niin kuin elokussa: poikaporukka lava-autolla, juo bisseä ja kuuntelee musiikkia. Lippuja ostaessa myyjä kysyi aiommeko osallistua, tosin myöhemmin selvisi että sielä oli melko peruautojakin joukossa. Mutta meno oli mahtava, juuri sellainen Amerikan perähikiä. Siis hyvässä mielessä. Ja minä taisin olla enemmän innoissani kuin Matti..
Seuraava päivä sitten istuttiikiin autossa, nenä kohti Crestviewia. Ajeltiin matkaa pikkuteiden kautta, se kanatti. Juuri ennen sateentuloa löysimme vanhan ravintolan.
Yön yli nukkutua taas autoon, ja New Orleansiin. Tosin matkallahan piti pysähtyä: Uss Albamassa, Nasalla ja elokuvatarvike vuokraamossa. Uus Albamassa kävimme vain ulkopuolella ihmettelemässä, tosin siinä olikin jo sitten tunniksi katsottavaa
.
Nasan ”toimipisteitä” on Amerikassa todella monta. Onneksi vessahädän yllättäessä Nasa palveli meitäkin.
Matkalla ihmeteltiin tienlaidassa olevaa ufoa. Pääteettiin tehdä
U-käännös. Paikassa oli portit auki. Päätimme jalkautua ja katselimme
autojen määrää: poliisiautoja, vanhoja klassikoita ym. Ja pari ufoa.
Näimme pari miestä hallin luona ja kävimme juttelemassa. Hallissa näytti
olevan lisää tavaraa. Miehet kertoivat paikan olevan kiinni, mutta
kysyttyään mistä olemme ovet aukeisivat. Kyseessä siis oli paikka josta
pystyi vuokraamaan sisustusta esim. elokuviin.
Ennen hotellille menoa New Orleansissa kävimme katsomaasa hurrikaanin alle jääneen huvipuiston, Six Flags. Tosin sen katsastaminen jäi vaiheeseen, paikalla pyöri puskutraktorit.
New Orleans oli melkoinen elämys. Kaduilla haisi ehta oksennus. Paikalla pyöri keskellä päivää humalaisia ja nistejä. Onneksi näytetään ”köyhille” eikä meihin juuri kukaan kiinnittänyt huomiota. Mutta jollakin mystisellä tavalla silti pidin tästä paikasta. Ei ehkä ihan se turvallisin paikka mutta.. Kaupunki on vieläkin paikoittain hurjassa kunnossa. Hotellimme vieressä oli toinen tyhjäksi jäänyt hotellin. Olisin halunnut mennä sisälle mutta paikka vaikutti asutulle joten jätettiin välistä. Kävimme vielä ihmettelemässä paikkalista hautausmaata. Ilta katseltiin hotellilla dokumenttia hurrikaanista, veti kyllä hiljaiseksi.
Tarjoan tähän päivitykseen nyt vielä loppukevennyksen. Liukuportaat kauppakärryille! Eli: aja kärry portista sisään ja men itse viereisillä ns. normaaliella liukuportailla vieressä ylös. On ne näppäriä! Voin kertoa että naurettiin näille vedet silmissä paikallisten ihmetelessä meitä.
Seuraavassa osassa sitten seikkaillaakin Houstonissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti