Päivä numero 1.Suomi- New York- Philadelhia
Vihdoinkin! Auto kohti lentokenttää. Ja tässä kohtaa taas matkavinkki: pysäköinti Helsinki-Vantaan kentälle maksaa 28 vuorokaudeksi noin 105e, ei itsestäni paha. Ei tarvitse vaivata muita ihmisiä kuskaamaan ja tuli meille ainakin edullisemmaksi kuin taksi kentälle. Lentokentällä odottamin on itsestäni kovin turhauttavaa eikä ajatus ensimmäisestä pitkästä lennosta ollut sen ihanampi. Kuitenkin matkusta mielummin lentokoneella kuin laivalla. Lentokoneessa kulutan yleensä aikaa lukemalla, onneksi Finnairilla oli myöskin kattava leffavalikoima ja 8h kului todella nopeasti. Lennonaikanahan saa täyttää lomakkeen jossa kysellään pommeista, aseista ym. Lento lähti Suomesta klo 14 aikoihin ja oli New Yorkissa klo 16 aikaan.
Itse pelkäsin maahantulotarkastusta/tullia. Mitä jos ne kysyy jotain? Laukussa on karkkia, oisko se pitänyt ilmoittaa? Mitä jos ne ei vaan päästä muo? Onneksi saimme mennä Matin kanssa yhdessä, Matin kielitaito kun on omaani parempi. Elämäänsä kyllästynyt virkailija kysyy miksi ollaan tultu, ottaa parit kuvat ja lämäyttää leiman passiin. Tämän jälkeen päästiin hakemaan kassit ja vielä kerran vilauttamaan passikuvaa. Tämän jälkeen sitä alkoikin autovuokraamon etsiminen: ensimmäisen opasteen jälkeen jäljet loppuvat. Kuitenkin siivoja havaitsi kaksi eksynyttä ja kehoittaa jatkamaan matkaa ylöspäin. Tämän jälkeen ollaankin taas eksytty ja seuraava ihminen alkaa opastamaan että meiden tulee mennä junalla/metrolla vuokraamolle. No niin, sinne siis. Istumme junassa/metrossa ja huomaamme olevamme menossa väärään suuntaan. Ja sitten ulos ja toisella linjalla takaisin päin. Lopulta päädyttiin sitten Dollarin autovuokraamolle.
Kerroinkin jo edellisessä postauksessani mielipiteeni kyseisetä autovuokraamosta. Aulassa odotteli noin 4 perhettä ennen meitä, ennen kun meidän vuoro tuli oli aikaa kulunut tunnin verran. Tästä sitten kuvittelimme että joku vie meidät pihalle ja antaa avaimet käteen. Mutta: saatiin paperit ja käsky mennä pihalla olevalle katokselle. Sielä sitten odotteli lisää työntekijöitä joista jokainen kävi katsomassa papereita ja totesivat että menevät katsomaan onko sopivaa autoa saatavilla. Tämän jälkeen he katosivat pesuhalliin. Siinä vaiheessa kun sama kaveri katsoi kolmatta kertaa niitä papereita alkoi ehkä hieman kiristää. Lopulta Matti nykäisi työntekijä kainaloonsa ja kysyi voimmeko ottaa tuon auton kun se nyt sattuu siinä olevan valmiina, tämä oli ok. Joten vihdoinkin matkaan! Vinkkinä: varaa autovuokraamoon aikaa ja juotavaa!
 | ||
| Meidän auto! |
Emme jääneet New Yorkkiin (vaikka se alun alken suunnitelmaan kuului, totesimme sen kuitenkin syövän aikataulun liian tiukaksi) vaan ajoimme suoraan Philadelphiaan. Perjantainen New Yorkin ruuhka tuntu aika massiiville, mutta liikenne kulki hyvin. Matkalle osui pari tullia jotka olivat melko hinnakkaita, niihin taisi upota jo 40 dollaria. Ajoimme suorintatietä hotellille. Sen pihassa oli mäkkäri josta sitten käytiin hakemassa iltapala. Mäkkäri on kyllä ehdottomasti huonoin jenkkien pikaruokaketju! Väsymys painoi sen verran kivasti että juuri ja juuri jaksoi suihkun kautta raahautua sänkyyn.
Päivä 2. Philadelphia- Baltimore
Aamulla sitten katsastamaan hotellin aamiainen: muffinseja, vohveleita, munakasta, pekonia, lihapullia, valkoista paahtoleipää jugurttia, tuorejuustoa. Ei jälkeäkään hedelmistä ja vihanneksista. Mutta ei se silti huono ollut. Kaipaan edelleenkin vohveilta siirapilla ja voilla.
Tämän jälkeen Walmartiin, jos paikka ei kerro mitään niin kyseessä on siis paikallinen ketju joka vastaa meidän Prismaa/ Citymarkettia. Jäätävän kokoinen- oli ensimmäinen ajatus. Kuitenkin myöhemmin tuli huomattua että oli vielä aika pienestä päästä. Mitä kaikkea voi kaupasta löytyäkkään! Käytiin hakemassa kylmälaukku ja juotavaa matkaan.
Pidän kovasti hylätyistä paikoista joten olin valinnut meille käynnin Eastern state penitentiaryssä, http://www.easternstate.org/home . Paikkahan ei oikeasti ole hylätty vaan vanha vankila joka seisoi vuosia ilman ihmisiä. Luonto on ottanut upeasti paikasta vallan! Hintaa käynnille tulee 14 dollaria/ per henkilö, mutta rahoille saa vastinetta. Oppaita löytyy paljon ja he kierrättävät tiettyinä kellon aikoina halukkaita esim. keittiössä tai sairaalassa. Näihin kannattaa osallistua! Esim. sairaalanpuolelle ei voida vapaasti päästää ihmisiä kulkemaan koska katossa kasvaa puu aiheuttaa sortumisvaaraa. Tänne vaan kannattaa mennä!
Kun vankilakierros oltiin hoidettu lähimme ajamaan Baltimoreen jossa kävimme paikallisella outlet alueella, näitähän tuossa maassa riittää. Näin myöskin elämäni ensimmäisen ydinvoimalan!
Baltimoreen ei ollut kuin muutamien ajotuntien matka. Ajelimme pitkin pieniä teitä ja asutusalueita. Memorial day oli tulossa ja jokaisessa pihassa liehui Amerikan liput.
Illalla lähdimme hotellilta syömään ja törmäsimme Amerikkalaiseen ongelmaan. Ruokapaikka on tien toisella puolella, autolla pääsi alle minuutissa vain ylittämällä tien. Mutta olimme lähteneet kävellen joten teimme varmaan 15min kävelyharjoituksen kävelytietäpitkin ja juoksemalle tien yli. En ihmettele miksi kukaan ei kävele.
Päivä 3 Baltimore- Columbia
Aamulla nenä kohti Columbiaa joka vaatii 7h autossa istumista. Tää on sitä todellista roadtrippiä, takapuoli kipeänä istumista. Mutta maisemat parantaa tunnelman mukavaksi. Ajeltiin myös Pentagonin ohi, se oli todellisuudessa aivan valtavan kokoinen rakennelma. Jostakin tuntemattomasta syystä sinne oli menossa suuri määrä moottoripyöräilijöitä. Moottoripyöräily näyttää aika hurjalle hommalle koska sitä saa Amerikassa harrastaa ilman kypärää. Ainoastaa Californiassa näkyi ihmisiä ajamassa kypärän kanssa. Jotenkin nurinkuriselta tuntuu että autossa tulee pitää turvavyötä sakkojen uhalla mutta moottoripyöräillä voin ilman kypärää.
Jostakin syystä tuntui sille että tielaidat olivat täynnä poliiseja tällä välillä. Ajattelin koko matkan oleva tässä kohdin tälläistä mutta myöhemmin reissussa poliisien määrä harveni huomattavasti. Poliisien läsnäolo saa kyllä jokaisen hidastamaan vauhtia. Mutta itselle jäi epäselväksi millä perusteella nappaavat ihmisiä puhutettevaksi. Joskus auto ajoi selkeää ylinopeutta eikä poliisi pysäyttänyt tai yht äkkiä ottaakin jonkun muun liikenteen seasta.
Matkan aikan tuli vastaa kylttejä: South of Border johon aina niin ja niin paljon matkaa. Kun noin 30 kyltti näkyi päätimme pitää sielä tauon: meksikolais teemainen paikka ( hieman kylläkin kulahtanut) josta sai ilotulitteita, halpaa krääsää, ruokaa ym. Myöskin pieni vesipuisto ja hotelli löytyy. Palloiltii hetki ottamassa selfieitä patsaitten kanssa joita pihalla oli runsaasti. Jos tästä ajaa ohi niin kannattaa käydä vaan vaikka ihmettelemässä. http://www.thesouthoftheborder.com/
Illalla käytiin syömässä Matin toiveesta Hootersissa. Ruoka oli kyllä parempaa kun olisin uskonut ja tarjoiluhan oli Amerikkalaiseti aivan yli ystävällistä.
Päivä 4 Columbia- Daytona Beach
Päivä menikin taas autossa ihmetellessä. Ihmettelin tien laidassa olevia kuolleita eläimiä, onhan meilläkin tienlaidossa kanejaym, mutta kyllä se nyt luulisi joku sen täysikoisen peuran nyt sieltä noukkivan. Yhden vielä ymmärrän mutta kun 5 osuu silmiin niin alkaa kyllä asiaa ihmettelemään.
Ajaminen Amerikassa vaikuttaa omissa silmissä hullulta. Kun laitat vilkun päälle voit vaihtaa kaistaa. Ihmiset saattavat liittyä moottoritiehen ilman että katsovat tuleeko sieltä ketään kylkeen. Ihmettelen kyllä kovasti ettei suurempia onnetomuuksia meidän matkalla näkynyt.
Olin varannut hotellin Daytonasta sen edullisen hinnan takia. 45 e/ yö ja ranta alkaa hotellin pihasta (Super 8). Hotellin pihalla hirvitti. Pieni ja nuhjuinen rakennelma, mutta huoneet olivat siistit ja kaikki muutenkin ok. Välillä halvallakin saa hyvää. Illalla käveltiin rantaapitkin keskustaan katselemaan. Kaupungissa tuntuu olevan kovin rento meinki.
En ole koskaan kokenut olevani rantaihminen. Mutta. Valkoinen hiekka, kädenlämpöinen merivesi ja punainen auringonlasku. Olin myyty. Jos joskus menen Floridaan menen Daytona Beachille. Tosin hiekkaa sitten löytyikin varmaan illan jälkeen kaikista matkatavaroista.
Päivä 5. Daytona Beach- Miami
Daytonasta Miamiin ei vie kuin pari tuntia. Käytiin aamulla vielä katselemassa rannalla auringon nousua. Oltiin syöty aamupala hotellissa mutta käytiin brunssila Ihopissa. Listat sielä ovat sen verran kattavat että meni hetki asiaa tutkiessa. Amerikassa tilaamalla lasin limua saa sitä sen loppuessa aina lisää ilmaiseksi, miksei tätä voi olla Suomessa? Käytiin matkalla myös Ron Jon surf shopissa ja ihmettelemässä merta Coconut Beachillä. Päivä oli aika kevyt, mikä loi vähän taukoa alun pitkään autossa istumiseen. Illalla käytiin vähän vielä katselemassa Miamim kujia.
Nyt tarttee pitää tauko ja jatkaa seuraavaa osaa myöhemmin! Seuraavassa osassa siis ainaki Miami ja Orlando!
Mutta vielä yksi asia: Tankkaaminen. Sehän on tehty kovin vaikeaksi. Tai siis ei ole jos asut Amerikassa. Kun olet laittanut luottokortin koneeseen haluaa se postinumeron. Jotkut koneet hyväksyvät koodit 00000 tai 99999. Joskus syötettiin hotellin postinumerokin. Mutta kun kaikki mahdolliset numerosrjat on syötetty eikä mikään auta tarvitsee käydä maksamassa bensa huoltamolla. Jos ostat bensaa 30 dollarilla ja kaikki ei mahdu tankkiin niin rahoja ei välttämättä saa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti