Via Baltica

Tänään se vihdoin alkoi: loma. Aloitin päivän jo klo 3.40 pohtien onko kaikki mukana. Aamulla sitten vielä heittelin tavaroita kassiin mutta työpaikalla huomasin sitten unohtaneeni kaiken tohinan keskellä eväät. Kun sain työpäivän suoritettu alkoi matka helvettiin- Tallinnan laivalle. En ole risteily ihminen. Jos joku kaivaa sen tunnelin Tallinnaan niin käytän vain sitä. Mutta tuskaa lievensi Tallinkin laivalle avattu Burger King. Sai sentään muuta muonaa kuin sen mauttoman kolmioleivän.

Via Baltica tiehän ei siis ole mikään Highway 1 tai Route 66. Maisemana lähinnä peltoa, puskia ja puita. Näin alkukevään iltana ei siis maisemat nyt kovin hääppöset olleet. Mutta tie on hyvässä kunnossa!Ajettiin suorilta Pärnun kulmille tankkaamaan ja hakemaan evästä.  Tässä vaiheessa kello näytti jo 21. Joten maisemaksi pystyin kutsumaan vaan vastaantulijoiden ajovaloja. No mutta tämä oli jo tiedossa matkaa suunnitellessa:rankka ja tylsä päivä mutta huomen aamulla onkin jo helpompi jatka matkaa Puolaan. Ja siis muutaman päivän päästähän me ajellaan tätä samaa tietä takaisin päivänvalossa. Ollaanhan me via Balticaa suhattu molemmat useamman kerran lapsuus/teinivuosina, tosin siis kummatki omien vanhempiensa ja sisarusten kanssa. Kävin itse vanhempieni kanssa useamman kerran Pärnussa ja Matti on taas omien vanhempiensa kanssa käynyt Puolassa. 

Jotenkin muistan ne ekat kerrat teininä Pärnussä: hyvin kämäinen baari jossa oli niin vino lattia että biljardipallot valui itsekseen toiseen reunaan ja sen mahtavan hiekkarannan. On kyllä paikka muuttunut tuosta!

Matin muistiin on syöpynyt kuvat hitaista tullijonoista istuen kuumassa autossa. Nykyäänhän ei meinaa edes huomata kun maa vaihtuu. Ainoastaan rekkoja oli parkissa raja-alueella. Loppu kilometrit oli kyllä yhtä jäiden polttamista mutta päästiin me Riikaan lopulta. Kello lähentelee puolta yötä. Saa varmaan mennä nukkumaan?