Aamulla lähdettiin tutustumaan Mauthausenin keskitysleiriin. Saavuttaessa määränpäätä ihmeteltiin ihmismäärää. Sunnuntai, klo 9,30 ja kaikki paikat kiinni, joten missä nää ihmiset on? No nehän oli myös menossa Mauthauseeniin. Poliisit käännyttivät meidät ja ohjasivat parkkiin useamman kilometrin päähän, sieltä olisi sitten päästy takaisin bussilla. Mutta mehän kun oltiin ovelia ja suunnistettiin omatoimisesti lähelle ja käveltiin noin kilometrin verran leirille. Hyvä me!
No mutta ne ihmiset olivat sitten sielläkin taas vastassa. Ilmeiseti menossa oli leirin vapautumisen muistopäivä, siksi siis valtavat seppeleet, kulkueet jne. Tyydyttiin hetki ihmettelemään paikkoja ihmisvilinästä huolimatta. Suunnattomasti taas ärsytti puuttuvat opasteet. Koska en nyt viisaampaa osaa sanoa niin tässä suora lainaus wikipedialta:
Tammikuussa 1945 Mauthausenin keskustoimistosta johdetuissa leireissä oli arviolta 85 000 vankia. Kuolleiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta useimpien lähteiden mukaan se olisi ollut koko leiriryhmän osalta välillä 122 766 – 320 000. Leirit muodostivat yhden ensimmäisistä massiivisista keskitysleirikomplekseista natsi-Saksassa ja olivat viimeisiä, jotka länsiliittoutuneet tai Neuvostoliitto valtasivat. Kaksi pääleiriä, Mauthausen ja Gusen I, olivat myös ainoat leirit koko Euroopassa, jotka kuuluivat ”luokkaan III”, mikä merkitsi niiden olleen ”Valtakunnan parantumattomille poliittisille vastustajille” suunnatuista leireistä ankarimmiksi tarkoitettuja. Toisin kuin monissa muissa keskitysleireissä, joissa oli kaikenlaisia vankeja, Mauthausenia käytettiin pääasiassa toisen maailmansodan aikana Saksan hallintaan joutuneiden maiden älymystöön ja yläluokkiin kuuluneiden koulutettujen ihmisten tappamiseen kovalla työnteolla.
Palattiin takaisin autolle ja lähdettiin Gusenin leiriin joka on aikoinaan kuulunut Mathauseniin. Nyt Gusenin leirin kohdalla on kaupunki jonka keskellä on leiristä jäljelle jäänyt polttouuni. Täällä oli onneksi hieman rauhallisempaa ihmetellä, toki kun oltiin lähdössä tuli ovella vastaan bussilastillinen porukkaa.
Jossakin välissä Matti oli vielä ehtinyt löytää vähän matkan päässä sijaitsevan alaleiri Ebeenseen joka on toiminut työleirinä. Keskellä omakotitalo aluella löytyi keskitysleirin portti ja hetken kuluttua muistomerkki. Eikä yhtään ihmistä!
Vieläkin tuli opasteita vastaan. Päädyttiin omakotitalon pihalta metsä polulle jonka päästä löytyi luolan suu. Sielä joku nuorimies myi lippuja. Oltiin ilmeisesti ainoat hetkeen koska nuorimies kävi sytyttämässä valot tunneliin. Tunnelia ei turisteille kovin pitkästi oltu ihmeteltäväksi. Tunneleita on aikoinaan ollut useita vierekkäin ja jokaisella on ollut suunnitelmansa esim. mannerten välisten ohjusten kehittäminen. Työ olosuhteet eivät yllättäen olleet kovinkaan mukavat ja ruokaakin niukasti (puoli litraa korvike kahvia, 3/4l perunankuori lientä ja 150g leipää).
Tässä vaiheessa oltiinkin jo melko lähellä Salzburgia. Hylättiin moottoritie ja päädyttiin tosi hienoihin maisemiin. Tänään sää ei ollut paras mahdollinen ja vettäkin satoi pari kertaa (onneksi silloin kun oltiin autossa).
Eilen iltalenkillä Bratislavassa käytiin ostamassa maalaus. Kuvataitelijan mielestä Salzburg on upea kaupunki ja oli varma että tykättäisiin tästä kaupungista. No oikeassa se oli.
Huomenna jatketaan keskitysleirin merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti