Tänään päästiin sitten meidän reissun eteläisimpään pisteeseen Sarajevoon. Netistä olin kauhulla lukenut kokemuksia maasta mutta ainakin tämä päivä on ollut positiivinen. Hieman ongelmia suunnistaessa oli, navigaattori tunti vain todellakin suurimmat tiet ( ja ei edes niiden uusimpia mutkia) ja kännykän ohjelman vain melko suuntaa antavasti tätä maata. Mutta perille päästiin.
Sarajevoa lähestyessä lähdettiin suuntaamaan kohti Igmania, onneksi suuntaa antavia kylttejä löytyi.. Joku viisas voisi sanoa että laittaa hetkeksi netin päälle, mutta ei näillä hinnoilla. Mutta tässä hyvä navigointi ohje: vanha Sarajevon olympialaisten hyppytorni löytyy mäen päältä juuri silloin kun usko alkaa loppumaan. Se on sitten siinä kohtaa.
Halusi osoittaa urheiluhenkeä ja kiipesin koko mäen ylös, puolessa välissä melko jyrkkää rinnettä mietin kuinka kiva olisikaan ajaa Matin kanssa autolla siihen rinteen puoleen väliin. Päädyin yksinäni hortoilemaan hyppyrimäen alle. Pian huomasin saaneeni seuraksi kulkukoiran, hieman jäi epäselväksi katseliko se muhkeaa reittäni vai oliko vain vailla seuraa. Päädyin kuitenkin pitämään turvaväliä ja pian jo Mattikin löytyi turvaksi.
Tiedän olevani korkeanpaikan kammoinen. Silti tuli tarve kiivetä koko ajan ylemmäksi. Koska hyppytorniin ei oltu kielto kylttejä laitettu sain päähäni kiivetä ylös matalampaan hyppyriin. Noin toisen tasanteen kohdalla ymmärsin oman kuolevaisuuteni, betonin haurastumisen, sen ettei kaiteita ole ja että jokaisella tasanteella on seinässä noin metrin leveä reikä. Jossakin hulluuden höyryssä sain itseni kampeamaan ensimmäiselle tasanteelle ja kykenin ottamaan kuvan. Olisin mielelläni istunut hetken mutta koko tasanne oli täynnä lasinsiruja. Nyt ymmärrän miksi Matti Nykäsellä on alkoholiongelma. Takasin portaille päästessäni olin löytänyt järkeni ja sydän takoen päätin lähteä alaspäin- rappusia.
Lähdettiin ajelemaan kohti Sarajevon keskustaa. Nähtiin myös parit miina varoituskyltit ja lammaspaimen.
Ajatukseni Sarajevosta olivat melko sekavat, mutta täällähän olikin melko siistiä. Käveltiin pitkin kaupunkia etsien tarraa (Matille) ja Sarajevon ruusuja ( punaisella maalattuja kranaatin reikiä). tarra löytyi, myöskin parit ruusut. Pyörittiin pitkään vanhan kaupungin alueella.Talot olivat osittain uusia ja hienoja, osassa taas sitten luodinreikiä. Hinta tasokin oli kivan alhainen! Tänne vois kyllä vaikka joskus palatakkin.
Huomenna sitten taas takaisin Kroatiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti