Amerikan roadtrip 2015- osa 2

No niin.. nyt aletaan purkamaan Amerikassa käytettyä neljää viikkoa.
Päivä numero 1.Suomi-  New York- Philadelhia
Vihdoinkin! Auto kohti lentokenttää. Ja tässä kohtaa taas matkavinkki: pysäköinti Helsinki-Vantaan kentälle maksaa 28 vuorokaudeksi noin 105e, ei itsestäni paha. Ei tarvitse vaivata muita ihmisiä kuskaamaan ja tuli meille ainakin edullisemmaksi kuin taksi kentälle. Lentokentällä odottamin on itsestäni kovin turhauttavaa eikä ajatus ensimmäisestä pitkästä lennosta ollut sen ihanampi. Kuitenkin matkusta mielummin lentokoneella kuin laivalla. Lentokoneessa kulutan yleensä aikaa lukemalla, onneksi Finnairilla oli myöskin kattava leffavalikoima ja 8h kului todella nopeasti. Lennonaikanahan saa täyttää lomakkeen jossa kysellään pommeista, aseista ym. Lento lähti Suomesta klo 14 aikoihin ja oli New Yorkissa klo 16 aikaan.
Itse pelkäsin maahantulotarkastusta/tullia. Mitä jos ne kysyy jotain? Laukussa on karkkia, oisko se pitänyt ilmoittaa? Mitä jos ne ei vaan päästä muo? Onneksi saimme mennä Matin kanssa yhdessä, Matin kielitaito kun on omaani parempi. Elämäänsä kyllästynyt virkailija kysyy miksi ollaan tultu, ottaa parit kuvat ja lämäyttää leiman passiin. Tämän jälkeen päästiin hakemaan kassit ja  vielä kerran vilauttamaan passikuvaa.  Tämän jälkeen sitä alkoikin autovuokraamon etsiminen: ensimmäisen opasteen jälkeen jäljet loppuvat. Kuitenkin siivoja havaitsi kaksi eksynyttä ja kehoittaa jatkamaan matkaa ylöspäin. Tämän jälkeen ollaankin taas eksytty ja seuraava ihminen alkaa opastamaan että meiden tulee mennä junalla/metrolla vuokraamolle. No niin, sinne siis. Istumme junassa/metrossa ja huomaamme olevamme menossa väärään suuntaan. Ja sitten ulos ja toisella linjalla takaisin päin. Lopulta päädyttiin sitten Dollarin autovuokraamolle.
Kerroinkin jo edellisessä postauksessani mielipiteeni kyseisetä autovuokraamosta. Aulassa odotteli noin 4 perhettä ennen meitä, ennen kun meidän vuoro tuli oli aikaa kulunut tunnin verran. Tästä sitten kuvittelimme että joku vie meidät pihalle ja antaa avaimet käteen. Mutta: saatiin paperit ja käsky mennä pihalla olevalle katokselle. Sielä sitten odotteli lisää työntekijöitä joista jokainen kävi katsomassa papereita ja totesivat että menevät katsomaan onko sopivaa  autoa saatavilla. Tämän jälkeen he katosivat pesuhalliin.  Siinä vaiheessa kun sama kaveri katsoi kolmatta kertaa niitä papereita alkoi ehkä hieman kiristää. Lopulta Matti nykäisi työntekijä kainaloonsa ja kysyi voimmeko ottaa tuon auton kun se nyt sattuu siinä olevan valmiina, tämä oli ok.  Joten vihdoinkin matkaan! Vinkkinä: varaa autovuokraamoon aikaa ja juotavaa!

Meidän auto!

Emme jääneet New Yorkkiin (vaikka se alun alken suunnitelmaan kuului, totesimme sen kuitenkin syövän aikataulun liian tiukaksi) vaan ajoimme suoraan Philadelphiaan. Perjantainen New Yorkin ruuhka tuntu aika massiiville, mutta liikenne kulki hyvin. Matkalle osui pari tullia jotka olivat melko hinnakkaita, niihin taisi upota jo 40 dollaria. Ajoimme suorintatietä hotellille. Sen pihassa oli mäkkäri josta sitten käytiin hakemassa iltapala. Mäkkäri on kyllä ehdottomasti huonoin jenkkien pikaruokaketju! Väsymys painoi sen verran kivasti että juuri ja juuri jaksoi suihkun kautta raahautua sänkyyn.
Päivä 2.  Philadelphia- Baltimore
Aamulla sitten katsastamaan hotellin aamiainen: muffinseja, vohveleita, munakasta, pekonia, lihapullia, valkoista paahtoleipää jugurttia, tuorejuustoa. Ei jälkeäkään hedelmistä ja vihanneksista. Mutta ei se silti huono ollut. Kaipaan edelleenkin vohveilta siirapilla ja voilla.
Tämän jälkeen Walmartiin, jos paikka ei kerro mitään niin kyseessä on siis paikallinen ketju joka vastaa meidän Prismaa/ Citymarkettia. Jäätävän kokoinen- oli ensimmäinen ajatus. Kuitenkin myöhemmin tuli huomattua että oli vielä aika pienestä päästä. Mitä kaikkea voi kaupasta löytyäkkään! Käytiin hakemassa kylmälaukku ja juotavaa matkaan.




 
 
Pidän kovasti hylätyistä paikoista joten olin valinnut meille käynnin Eastern state penitentiaryssä, http://www.easternstate.org/home . Paikkahan ei oikeasti ole hylätty vaan vanha vankila joka seisoi vuosia ilman ihmisiä. Luonto on ottanut upeasti paikasta vallan! Hintaa käynnille tulee 14 dollaria/ per henkilö, mutta rahoille saa vastinetta. Oppaita löytyy paljon ja he kierrättävät tiettyinä kellon aikoina halukkaita esim. keittiössä tai sairaalassa. Näihin kannattaa osallistua! Esim. sairaalanpuolelle ei voida vapaasti päästää ihmisiä kulkemaan koska katossa kasvaa puu aiheuttaa sortumisvaaraa. Tänne vaan kannattaa mennä!



 
 
 

 Kun vankilakierros oltiin hoidettu lähimme ajamaan Baltimoreen jossa kävimme paikallisella outlet alueella, näitähän tuossa maassa riittää.  Näin myöskin elämäni ensimmäisen  ydinvoimalan! 
 
Baltimoreen ei ollut kuin muutamien ajotuntien matka. Ajelimme pitkin pieniä teitä ja asutusalueita. Memorial day oli tulossa ja jokaisessa pihassa liehui Amerikan liput.
 Illalla lähdimme hotellilta syömään ja törmäsimme Amerikkalaiseen ongelmaan. Ruokapaikka on tien toisella puolella, autolla pääsi  alle minuutissa vain ylittämällä tien. Mutta olimme lähteneet kävellen joten teimme varmaan 15min kävelyharjoituksen kävelytietäpitkin ja juoksemalle tien yli. En ihmettele miksi kukaan ei kävele.
 

Päivä 3 Baltimore- Columbia
Aamulla nenä kohti Columbiaa joka vaatii 7h autossa istumista. Tää on sitä todellista roadtrippiä, takapuoli kipeänä istumista. Mutta maisemat parantaa tunnelman mukavaksi. Ajeltiin myös Pentagonin ohi, se oli todellisuudessa aivan valtavan kokoinen rakennelma. Jostakin tuntemattomasta syystä sinne oli menossa suuri määrä moottoripyöräilijöitä. Moottoripyöräily näyttää aika hurjalle hommalle koska sitä saa Amerikassa harrastaa ilman kypärää. Ainoastaa Californiassa näkyi ihmisiä ajamassa kypärän kanssa. Jotenkin nurinkuriselta tuntuu että autossa tulee pitää turvavyötä sakkojen uhalla mutta moottoripyöräillä voin ilman kypärää.
Jostakin syystä tuntui sille että tielaidat olivat täynnä poliiseja tällä välillä. Ajattelin koko matkan oleva tässä kohdin tälläistä mutta myöhemmin reissussa poliisien määrä harveni huomattavasti. Poliisien läsnäolo saa kyllä jokaisen hidastamaan vauhtia. Mutta itselle jäi epäselväksi millä perusteella nappaavat ihmisiä puhutettevaksi. Joskus auto ajoi selkeää ylinopeutta eikä poliisi pysäyttänyt tai yht äkkiä ottaakin jonkun muun liikenteen seasta.
Matkan aikan tuli vastaa kylttejä: South of Border johon aina niin ja niin paljon matkaa. Kun noin 30 kyltti näkyi päätimme pitää sielä tauon: meksikolais teemainen paikka ( hieman kylläkin kulahtanut) josta sai ilotulitteita, halpaa krääsää, ruokaa ym. Myöskin pieni vesipuisto ja hotelli löytyy.  Palloiltii hetki ottamassa selfieitä patsaitten kanssa joita pihalla oli runsaasti. Jos tästä ajaa ohi niin kannattaa käydä vaan vaikka ihmettelemässä.  http://www.thesouthoftheborder.com/


 

Illalla käytiin syömässä Matin toiveesta Hootersissa. Ruoka oli kyllä parempaa kun olisin uskonut ja tarjoiluhan oli Amerikkalaiseti aivan yli ystävällistä.
 
Päivä 4 Columbia- Daytona Beach
 
Päivä menikin taas autossa ihmetellessä. Ihmettelin tien laidassa olevia kuolleita eläimiä, onhan meilläkin tienlaidossa kanejaym, mutta kyllä se nyt luulisi joku sen täysikoisen peuran nyt sieltä noukkivan. Yhden vielä ymmärrän mutta kun 5 osuu silmiin niin alkaa kyllä asiaa ihmettelemään.
Ajaminen Amerikassa vaikuttaa omissa silmissä hullulta. Kun laitat vilkun päälle voit vaihtaa kaistaa. Ihmiset saattavat liittyä moottoritiehen ilman että katsovat tuleeko sieltä ketään kylkeen. Ihmettelen kyllä kovasti ettei suurempia onnetomuuksia meidän matkalla näkynyt.
Olin varannut hotellin Daytonasta sen edullisen hinnan takia. 45 e/ yö ja ranta alkaa hotellin pihasta (Super 8). Hotellin pihalla hirvitti. Pieni ja nuhjuinen rakennelma, mutta huoneet olivat siistit ja kaikki muutenkin ok. Välillä halvallakin saa hyvää. Illalla käveltiin rantaapitkin keskustaan katselemaan. Kaupungissa tuntuu olevan kovin rento meinki.



 
En ole koskaan kokenut olevani rantaihminen. Mutta. Valkoinen hiekka, kädenlämpöinen merivesi ja punainen auringonlasku. Olin myyty. Jos joskus menen Floridaan menen Daytona Beachille. Tosin hiekkaa sitten löytyikin varmaan illan jälkeen kaikista matkatavaroista.
Päivä 5. Daytona Beach- Miami
Daytonasta Miamiin ei vie kuin pari tuntia. Käytiin aamulla vielä katselemassa rannalla auringon nousua. Oltiin syöty aamupala hotellissa mutta käytiin brunssila Ihopissa. Listat sielä ovat sen verran kattavat että meni hetki asiaa tutkiessa. Amerikassa tilaamalla lasin limua saa sitä sen loppuessa aina lisää ilmaiseksi, miksei tätä voi olla Suomessa? Käytiin matkalla myös Ron Jon surf shopissa ja ihmettelemässä merta Coconut Beachillä. Päivä oli aika kevyt, mikä loi vähän taukoa alun pitkään autossa istumiseen. Illalla käytiin vähän vielä katselemassa Miamim kujia.



 
 

Nyt tarttee pitää tauko ja jatkaa seuraavaa osaa myöhemmin! Seuraavassa osassa siis ainaki Miami ja Orlando!
 
Mutta vielä yksi asia: Tankkaaminen. Sehän on tehty kovin vaikeaksi. Tai siis ei ole jos asut Amerikassa. Kun olet laittanut luottokortin koneeseen haluaa se postinumeron. Jotkut koneet hyväksyvät koodit 00000 tai 99999. Joskus syötettiin hotellin postinumerokin. Mutta kun kaikki mahdolliset numerosrjat on syötetty eikä mikään auta tarvitsee käydä maksamassa bensa huoltamolla. Jos ostat bensaa 30 dollarilla ja kaikki ei mahdu tankkiin niin rahoja ei välttämättä saa takaisin.
 

Amerikan Roadtrip osa 1- Budjetti

Vihdoinkin päästii tähän! JEE! Koska tämä vaati paljon suunnittelua ja matkaakin kesti 4 viikkoa näin paremmaksi jakaa tämän osiin. Joten aloitetaan asioista suunnittelu ja paljonko tarvitaan rahaa.
Suunnittelu:
Matti halusi Los Angelesiin ja minä New Yorkiin. Parisuhteessahan asiat ratkaistaa rauhaomaisesti neuvottelemalla. Totesin että mitä jos käytäisiin molemmissa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Ensimmäisen kerran suunniteltiin ajoreittiä jo elokuussa 2014. Google maps näytti että ajamalla maan halki matka kestää 41h ja matkaa kertyy noin 4500 km. Ei siis mahdotonta ajaa 4 viikossa läpi. Kuitenkin jossain vaiheessa jompikumpi heitti että pitäisikö samalla vielä käydä Miamissa kun paikan päällä ollaan. Karttoja ja suunnitelmia tehtii varmasti kymmeniä muutamissa kuukausissa, reitti muuttui kohdittain jopa vielä pari viikkoa ennen koneeseen nousua. Lopulliseki reitiksi tuli: New York – Philadelphia (1 yö)- Baltimore (1 yö)- Columbia(1 yö)- Daytona Beach(1yö)- Miami (2 yö)- Orlando (3 yö)- Crestview (1yö)- New Orleans (1 yö)- Houston(1yö)- Dallas(3 yö)- Albuquerque (2yö)- Flagstaff (1yö)- Las Vegas(2yö)- San Francisco (2 yö)- Los Angeles (5yö). Tälle reitille Google maps näytti aikaa 71h ja hippusen vajaat 9000 kilometriä. Eli lento Nykiin ja sieltä sitten autolla Losiin josta taas lentäen takaisin Suomeen.
Eniten reitin suunnitteluun vaikutti mitä halutaan tehdä/nähdä. To do- listalla komeilivat esim. Grand Canyon, Disneyworld, pätkä  route 66, Cadillac ranch, Eastern state penitentiary  ja Alcatraz. Myöskin hotellien hinnat vaikuttivat missä vietetään kuinkakin paljon aikaa. Hotellit varasimme jo ennen reissua ettei se vie suotta aikaa tien päällä, tämä oli varsin toimiva ratkaisu. Häämatka roadtripillä tähän sai kulumaan helposti aikaa joka taas syö aikaa kohteessa. Kuitenki jos haluat jättää ohjelmaan vapautta on Amerikka täynnä tievarsi motelleja/hotelleja.
 
Rahaa meiltä kului seuraaviin:
Lennot: 1500e. (sisältää siis molempien liput, matkatavarat ja ruuat). Lennot Finnairilla suorana Helsingistä New Yorkiin. Paluu Los Angeles- Chicago- Helsinki. Vinkki: olin ostamassa jo ns. halpalentoyhtiön lippuja netistä välille Helsinki- New York. Lipun hinta oli tuolloin meiltä kahdelta noin 650e ilman laukkuja. Finnairin suoria lentoja olin katsellut mutta ne ovat yhteensuuntaan mentäessä järkyttävän hintaisia. Päätin kuitenkin soittaa ebookersille ja kysyin jotakin matkalaukkuun liittyvää ongelmaani. Kun olin kertonut asiakaspalvelijalle matkasuunnitelman hän katsoin meille halvimmat mahdolliset lennot jotka olivatkin juuri haluamani Finnairin suora lento, vain paluumatkalla tarvitsi tehdä vaihto. Eli kannattaa soitella noihin paikkoihin jos paluupaikka onkin eri kuin lähtö.
Auto: 1200e.  Ja tähän sitten vielä 750e palautusmaksua. Palautusmaksuahan ei tule jos auton palauttaa samaan paikkaan kun sen on ottanu. Mutta jos meinaat huristaa toiselle puolelle koko länttiä tulee siitä maksaa. Tällä 1200e irtosi autovuokraamosta Dodgen avenger, joka söi kaupungissa kiitettävästi bensaa. Amerikkaan ajellessa menneessä ei kuitenkaan ole järkevää mitää hirveän pientä auto ottaa. Autovuokraamot haluavat usein lisää rahaa jos kuljettajia on enemmän, meillä siis vain Matti ajoi koko matkan. Navigaattori on myös mukavasti ylihinnoiteltu tuote: jos et omista kannaa harkita ostamista tai kaverilta lainaamista. Mutta ilman navigaattoria ei kannata tien päälle lähteä! Omamme vuokrasimme Dollar autovuokraamosta, jossa kannattaa valmistautua palvelun hitauteen ja myöskin kaaokseen. Tämä ongelma on ollut myös muilla jotka ovat JFK kentällä kyseisellä firmalle asioineet.
Viisumi siis Esta : noin 35e kahdelta. Tästä voidaan ihmisiltä ryöstää jotakin välillä 14-80 dollaria per nuppi. Tässä linkki tähän edullisimpaan: https://esta.cbp.dhs.gov/esta/application.html?execution=e1s1
Hotellit: noin 1850e eli noin 67e yö. Tavoite oli pysyä noin 60e/yö. Mutta suuret kaupungit ovat usein kalliimpia. Valitsimme hotellin tyylin: halvin joka näyttää sille ettei ketään ole tapettu ja ettei huoneessa olisi paljoa luteita. Myöskin wifi ja parkkipaikka piti löytyä. Meillä oli vain yksi hotelli johon ei kuulunut näiden kahden muun lisäksi aamiaista.  Panostimme Losissa hotelliin jossa olimme 4 yötä, ja loppuviimeiseksi taisi olla huonoin hotelli missä oltiin. Super 8 ketju tuli tutuksia ja sitä voin lämmöllä suositella. Hotellit ottavat aina katetta joka sitten palautuu, mutta tämähän on yleinenkäytäntö.

Näitä on kyl ikävä!

Perus aamiaista

Super 8 motelli ketjun pulla- törkeen hyvä!

Bensa: 550e, tämä tosin selvisi vasta matkan lopussa. Olin laskenut tähän rahaa noin 1200e, joten ei ylitystä.
Ruoka: tätä ei laskettu. Rakastan ruokaa! Mulla oli päässä luettelo asioista joita halusin syödä, paljon ehdittiin vielä jäi. Ruokaan saa kulumaan rahaa tai siinä voi säästää, tämähän on täysin itsestä kiinni. Aamiainen hotellilla, välipalaa kaupasta (B&J purkin sain noin 3e hintaa!) ja jossakin välissä päivää kunnon ruoka. Myöskin hotellin mikrossa valmisteltiin paikallisia pakasteaterioita joiden hinnat lähtevät dollarista. 2 dollarilla sai pakasteena 8 pihviä (grillitassu tyyppisiä) kastikeineen ja dollarilla siihen sai lisäkkeen, riittivät vallan hyvin kahdelle 5 dollarin pitsasta riitti helposti kahdelle ruokaa koska oli todella täyttävää. Muistathan jättä tippiä jos menet ravintolaan!
Shoppailu: tätäkään ei laskettu. Esimerkkeinä seuraavia: Levikset noin 13-40e, Converset 35e, Vans helposti yli puolet pois suomen hinnasta, Adidaksen paita noin 20e, Guessin laukku noin 40e.

Mäkkärin 10 dollarin setti sisältää noin 4 ihmisen ruuat.

Kuvasta ei uskosi että on varsina maittava 4 dollarin illallinen kahdelle

Lisäksi tarviset mukaan: tyhjän matkalaukun, adapterin, käteistä (paljon pikkurahaa tippaamiseen) ja pankkikortin. Suosittelen myös kylmälaukun ostoa: adapterilla toimiva maksavat myös amerikassa mutta perus kylmälaukun saa noin 20e. Siihen aamulla hotellilta pussillinen jäitä niin pysyvät eväät ja limut kylmänä koko päivän!
 
 Seuraavassa osassa jo sitten päästäänkin reissun päälle!

Barcelona 2015- ei tainnut olla ihan oma juttu..

Barcelona. Matti on joskus sanonut että haluaisi käydä Espanjassa. Päätin että asia on hyvä toteuttaa Matin 30v synttärilahjana. Barceloonan valitsin koska se vaikutti eniten ehkä omalle kaupungille, ei niinkää turistirysälle. Tilaisi yksinäni liput ja onnistuin pitämään lahjan salassa lentokentälle saakka. Lahjan saaja oli hyvin hämentynyt koska oli kuvitellut meidän olevan matkalla Tallinaan.
 
 Barcelonasta en aio suurempaa tekstiä kirjoisttaa. Helmikuu oli sielä hiljainen kausi, paljon paikkoja on kiinni. Kiipeisimme Montjuicin  ja Tibidabolle. Montjuic kukkulalle menee hissi kuljetus, mutta sehän on tuohon aikaa vuodesta kiinni. Matkalla ylöspäin löytyi valtaisia liukumäki jossa laskettelin yhdessä pari kiinalaisenturistin kanssa. Varmaan parasta mitä aikuinen voi tehdä!
 

 

 
Tibidabolle päädyimme myös kiipeämään luullen että sekin hissi on kiinni. Sinne kuitenkin kulkee bussi läpi vuoden jonka havaitsimem vasta sinne ylöspäästyä. Päällä oleva huvipuisto oli kiinni (yllätys). Mutta kirkkon torniin pääsi parin euron maksulla. Jos aikaa on Barcelonassa vain vähän kannattaa tämä paikka kyllä laittaa silti listaan.
 
Kävimme myös ihailemassa Guellin puisto ulkopuolelta, kuitenkin siäänpääsymaksu 8e/30min tuntui kummastakin kohtuuttomalle emmekä menneet sisälle. Saman päätöksen teimme Sagrada Familian kohdalla.
 
Päädyimem lopulta ihastelemaan kaupunkin ajelemalla bussilla ja kävelemällä gotilaiskortteleita. Bussimatkalla sitä aina tuntuu näkevän kaupunkia melko hyvin.

 
 
 


 Barcelonassa 4 päivää sai kulumaan. En itse kokenut paikkaan kyllä sen suurempaa ihastumista, onneksi ei myöskään Matti joten tämä lienee kaupunki jonne en varmaan enään koskaan palaa takaisin. Vai oltiiko me vaan väärässä paikassa?
 

Berliini 2014

Mitä haluaisin kertoa Berliinistä?Kaiken!
Varasimme matkan viikosi. Hotelliksi valikoitus Sorat Hotel ambrassador Beliini, edullisen hinnan vuoksi. 7 yötä ja lennot kustansivat 750e. Hotellissa oli näemmä todella upeita uusittuja huoneita, mutta budjetti matkustaja joutuu tyytymään vain siistiin ja kohtuulliseen huoneseen. Tegelin kentältä pääsee kätevästi bussilla keskustaan. Kannattaa katsoa ennen matkaa mikä pysäkki on lähinnä omaa majoitusta.
Berliinissähän poikkesimme jo häämatkalla vuotta aikaisemmin, tosin silloin aikaa oli vähän ja kaupunki jäi näkemättä.
Aloittelimme ekaa päivää Grunewaldin aseman laituri numero 17. Niille jotka eivät paikkaa tunne: laituri on muistomerkki juutalaisille joita lähetettiin keskitysleireille. Kiskot kasvavat jo puita ja laituria reunustaa metallia jossa on päivämäärittäin kuinka monta on lähetty ja mille keskitysleirille. Paikalla ei ollut meidän lisäksi eksynyt kuin pari muuta ihmistä.
 
 
 

Kun asema oltiin nähty suuntasimme Berliinin juutalaismuseoon. Rakennuksessa on mahtava arkkitehtuuri ja paljon myöskin ”taiteellista” näkemystä juutalaisvainoista. Hintaa sisäänpääsylle kertyy 8e per henkilö. Tietoa museosta on niin paljon kun jaksaa lukea!
 
Päivä päätettiin Topographie des terrorsin valokuvanäyttelyssä (ilmainen!) jota ei kyllä sovi Berliinin mennessä unohtaa. Ensmmäistä kertaa jouduin nieleskelemään kyyneliä kuvia katsellessa. Kevyt aloitus lomalle!
Seuraava päivä ei paljo edelliselle hävennyt. Lähdettiin kohti Sachsenhauseni, niille joille tämä ei mitään sano kerrottakoon että keskitysleiri. Paikka sijaitsee Orangeburgissa jonne Pääse junalla berliinistä noin tunnissa. Sisääpääsy maksua ei ole. Meidän tuurilla junakiskoja huollettiin ja jouduimme osan matkasta tulemaan bussilla. Koska keskustelut käytiin Saksaksi emmekä asiaa ymmärtäneet lähdimme muitten perässä bussille ja perille päästiin. Bussipysäkiltä oli lyhyt kävelymatka paikalle
En tiedä voiko keskitysleirin portti olla tekemättä keneenkään vaikutusta. Alue on iso joten hyvät kengät jalkaan! Alueella on paljon tietoa lääketieteenkokeista ja ”kenkästesteistä”.  Teksiti löytyvät englanniksi ja saksaksi, joissain kohdassa kyllästyi kääntämään itselleni teksti vaikka mielenkiintoista asiaa olisi kyllä löytynyt. Uusnatsit ovat yrittäneet käydä aikoinaan polttamassa parakkeja jonka päällä on nykyisin vaan lasi, toisaalta hienoa ettei sitä ole edes yritetty peittää. Saksassahan kuulemma saa kaikeista aiheeseen viittaavasta sakot ja hyvällä onnella jopa vankeutta, silti eräänä aamuna meidän kanssa junaan istahtahti uusnatsi.



 

Kolmas päivä sujui jo hieman kevyemmin: Lähdeimme aamulla ajelemaan bussilla ajelemaan. Maati halusi käydä kuvaamssa Siegessäulia, eli Voitonpylvästä. Pihalla kuitenkin tajusimme että sinne pääsee sisään. Kävimme kysymässä paljonko lysti maksaa, 3e jolla saa hissikyydin ylöspäin mutta loppumatka tarvitsee kulkea portaissa. Kahdelle korkeanpaikan kammoiselle tämähän oli suorastaan loistava veto. Mutta mahtavat olivat näköalat kun ei keskittynyt siihen ei ole järkevää kiivetä ikivanhaan töttöröön.
 
 

Sen jälkeen päätimme käväistä Spreeparkissa, eli hylättyssä huvipuistossa. Vielä vuotta aikaisemmin oli omistajan tytär oli vetänyt alueella kierroksia joihin pystyi pientä korvausta vastaan menemään. Ei siis enään. Joku reipas oli ehtinyt muutamaan viikkoa aikasemmin polttamaan jo pätkän puistoa ja alueella pyöri työmiehiä aitaa pystyttämässä. Lopulta päädyttiin siihen että Matti lähtee sisälle aidan raosta joka löydettiin ja minä jään tavaroiden kanssa ulos. Ideana oli se että jos vartija osuu paikalle ei Matilla ole henkkareita eikä kielitaitoa, ovelaa.. Matti oli ehtinyt hetken kuvailemaan paikkoja ja löytänyt aidan sisältä muitakin hiippailijoita. Vasta myöhemmin luin että vartijat yrittävät nimeomaan estää valokuvaamisen joten oli fiksua lähettää toinen sinne valtvan järkkärin kanssa kuvaamaan. Hyvä me! Kun Matti luikahti aidan raosta päädyimme kävelemään rantaa pitkin syömään White trash fast foodille, suosittelen! Hillittömiä hamppareita ja sisutus vähintäänki uniikki!


 S
 
Seuraavana päivänä piti jo vähän lada akkuja, keskityttiin pyörimään ja ihmettelemään bussilla kaupunkia.  Lopulta päädyttiin Berliinin muurin muistomerkille. Vaikeaa kuvitella että kaupungin läpi on kulkenut raja, tämä paikka antaa osviittaa. http://www.berliner-mauer-gedenkstaette.de/en/
 
Viides päivä kului ihmetellessä ns. pakko nähtävyyksiä. Holokaustin muistomerkkin/ Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki on lähellä muista suuria esim Brandeburgintoria. Mutta vierestä löytyy myös homoseksuaaleille jotka kokivat vainoja oma muistomerkki. Helppo tapa kiertää kaikki ns. perusnähtävyydet on istua bussiin numero 100 tai 200
 
Kuudentena päivänä, joka siis oli sunnuntai ( jolloin kaikki on kiinni :D) päätimme lähteä eläitarhaan. Luultiin viimeksi jo nähneemme kaikki eläimet mutta eipä näemmä oltu. Paljon löytyi uusia kavereita. Oma suosikkini on kyllä lauma pingviinejä!
Berliini on jättänyt ilmeisesti meihin kumpaankin suuren jäljen. Paljon mielenkiintoisia paikkoja, hyvää ruokaa ja edulliset hinnat. Berliinissä saa helposti 4e ruokaa nenän alle, ja bonuksena mainittakoon että vielä todella hyvää ruokaa. Annoskoot on sen verran isoja ettei alkupaloja juuri tarvita. Lämpimiä pretzeleitä saa 0,60e, leipäkebabin tai pastan 3e. Kävimme myös syömässä parina iltana Nollendorfplatzin metro pysäkin lähellä olevassa intialaisessa Amritissa. Ruoka aivan loistavaa!
 
 Berliinissä on kulttuuria. Jopa muille kun oopperan ystäville. Kreuzberg vastaa varmaan meidän Kalliota. Vain Berliinissä olen nähnyt talonvaltaajia ja mielenosoituksia. Huumekauppiata näkyy melko paljon katukuvassa, mutta itse en ole kokenut tilanteita pelottvaksi. Tosin tässäkin varmaan kannattaa käyttää omaa järkeä.