Detroit

Tää aamu alko taas vähän turhan aikasin, onneksi myös hotellin aamiainen alkoi aikaisin. Kasa vohvelita naamariin ja takaisin autton. Suunnattiin Detroitin esikaupungista keskustaan. Detroit on tiettävästi Usan vaarallisin kaupunki. Esimerkkeinä vaarallisuudesta voinee olla 47 murhaa vuodessa 100 000 asukasta kohden, Suomessa koko väkilukua kohden tapahtui vuonna 2014 78 murhaa. Jo aamiaisella saatiin seuraa varsin sekavasti käyttäytyvistä henkilöistä. Joten hyvillä mielin kohti kaupunki. 

Olin henkisesti valmistautunut hieman hurjempaan menoon mutta kaduillahan palloili lähinnä nistejä ja kodittomia. Mutta känti kannatti! Mielettömän upeita hylättyjä paikkoja. Tosin kaupungin pahamisuuden takia ei juuri auto hylätty. Tosin, olipahan paikka jossai ei kyllä muita turisteja näkynyt!

Ps. Kuvat tulee kun saadaa jostakin toimivaa netti yhteyttä.

Chicagi-Livonia

Vihdoinkin täällä! Eilisestä ei juuri mainittavaa jäänyt: reilut 12h lentokoneissa istumista, odottamista ja melkein kadonneet matkatavarat ( ei mitään hajua mitä Lontoossa tapahtui, mutta jostakin syystä meiltä puuttui lähtöselvitys).  

Elisen päivän posiitivinen ylläytys oli Chicago O’haren kentän nopeus. Suht nopeasti päästiin pois tullista ja ulos. Myöskin bussiyhteys Hertzille löyty näppärästi (päivän opetus: se bussi pysäytetän samalla tavalla kuin taksit leffoissa). 

Viime reissulla sain varmaan harmaita hiuksia ja pari pukamaa JFK:n Dollarin autovuokraamon hitaudesta ja sekavuudesta. Nyt olitiinkin jo tehty henkiset valmistatumiset siihen että taas saadaa odotaa tunteja ja jonotella autoja. Hertzi hoiti homman sen verran näppärärästi että varttia myöhemmin istuttiin uuden karheessa Toyota Rav4:ssa. Ei huono!

Kello oli jo lähempänä 21 kun saavuttiin hotellille, mutta kun ei nukuttanut päätettiin lähtee Walmarttiin hakee tärkein ostos: kylmälaukku.Tokihan sieltä samalla vauhdilla ostettiin kylmälaukun täytettä seuraavalle päivälle.Kaupan jälkeen palattiin takaisin hotelliin. Kuinka mä olenkaan kaivannut tätä että vesi tuoksuu kloorille (yök). 

Aikaerot näyttää tässä iässä jo vaikuttava sen verran rajuina että heräsin aamu neljältä.

Lähdettiin hyvissä ajoin pyörimään lähes tyhjään Chicagoon. Chicago oli ihan positiivinen ylläri, sinne voisi joskus vaikka palata uudetaan. Mutta ehdittiin me kunnon turistin lailla räpsimään kuvia! Käytiin samalla vauhdilla shoppailemassa. Löysin itselleni kahdet converset. Loppusumma kassalla näytti 55e, ei paha!

Suurin kulttuurishokki on ihmisten ystävällisyys, sen voi näemmä vuodessa unohtaa. Se että kaupaan mennessä joku kysyy kuulumisia ei istu Suomalaiseen yhtään. 

Jostakin oli löytynyt jo päivällä kasa ihmisiä ja ajaeltiinkin ruuhkassa hyvät tovit kohti Livoniaa. Tästä päivästä ei suurta kuva satoa saatu. Mutta suurin mysteeri oli asutusalueella oleva ydinvoimala. Samoin tuo moottoripyöräily ilman kypärää tuntuu aina yhtä rajulta ratkaisulta!

Matti tossa kävi kertomassa ettei suihkusta juurikaan lämmintä vettä irtoa. Hurraa!

5 päivää lähtöön!

Tässä kun on koko kesän odotellut lähtöä niin matkakuume on ehtinyt vaihtumaan lähinnä tuskaiseen odottamiseen. Mutta enään 5 päivää niin voi lähteä stressaamaan lentokentälle. Tässä kesän aikana on osteltu pari pääsylippua tienpäälle, mutta niistä lisää tuonnempana. Lisänä näihin "epämääräisiin" reissuostoksiin kuului uusi kamera Matille ja adapterin. Meillä on ollut 3 adapteria mutta yksi niistä on ilmeisesti tehnyt katoamistempun. Kameran ostosmatkalla piti käydä vaihtamassa rahaa mutta tuo jäi koska kumpikaan ei tajunnut ottaa rahaa lähtiessä mukaan. Huoh!
Yritettiin tänään pakat matkalaukut (tässä pitäisi olla kuva lähes tyhjästä matkalaukusta mutta jostakin syystä kännykkäni ja läppäri eivät tänään halunneet yhtyä toisiinsa, taas huoh!) ja lopputuloksena on se ettei omassa matkalaukussa juurikaan tavaraa ole.
Viikonloppuna kävin kiivasta keskustelua Finnairin kanssa lentopisteiden käytöstä heidän oneworld hankkeen tiimoilta. Tarkoitus oli maksaa takaisin tullessa yksi ylimääräinen matkalaukku pisteillä mutta koska American airlines ajaa osan kotimatkasta niin eihän tuo onnistunut. Paree siis jättää dollareita vielä lentokentälle että saadaa tavarat himaan.
Lisä bonuksena oli kaapattu luottokortti. Hämmentävä tunne on kun luottokortti lyö jumiin hotellia maksaessa vaikka se on varttia aikaisemmin toiminut.  Joku mafioso oli yrittänyt maksella sillä ostoksiaan tuolla maailman toisella puolella. Hauskinta oli ettei Nordean pankkivirkailija ollut vaivautunut tästä minulla ilmoittamaan. Mutta onni onnetomuudessa, nyt on ihan neitsyt luottokortti lompakossa. Taas kelpaa vinguttaa!
Mutta lienee tuo aurinko jossain kohdin paistavan vielä tähänkin risukasaan! Enään pari työvuoroa kummallakin lusittavana. Vuorokautta ennen lähtöä saapuu meille vielä noin 30 parasta tyyppiä juhlimaan synttärit pois alta. Kelpaa sitten krapulassa istua lentokoneessa 12h.
Laskettiin tuossa että kilometrejä tulee olemaan noin 12 000.  Osavaltioita varmaan joku 12kpl. Tarvitsee kyllä myöntää että melko hurjalta tuo alkaa tuntumaan. Oppiskohan sitä koskaan lomailemaan silleen kivasti rantatuolilla makoillen?
Nyt ei enään kykene mihinkään. Ostetaan vuorokauteen lisää tunteja ja järkeä.  Kiitos!

Helsinki Horror walk- Kauhujen kävely

Yritin viime syksynä päästä kauhujen kävely kierrokselle, aina- siis ihan aina, ne myytiin loppuun. Nyt kesän alussa huomasin että kierroksilla olisi tilaa. Soitin innoissani veljelleni että ehtisikö ne nyt sitten tänä kesänä lähteä meidän matkassa talsimaan ympäri Helsinkiä. Koska sopivaa ajankohtaa ei valmiina löytynyt niin päädyin laittamaan Helsinki happy guideille sähköpostia onnistuisiko yksityiskierros. Ja sehän onnistui! Jotta hinta yksityiskierrokselle saatiin järkeväksi niin kutsuttiin taas kavereita ( ja niiden kavereita) mukaan. On kyllä uskomattoman hienoa kuinka paljon omasta lähipiiristä löytyy lähtijöitä kun joku vaan näkee järjestämisen vaivan.

Koska retkipäivänä tarttee syödä jotain päädyttiin Matin toiveesta Naughty burgerille. Se kannatti: meni varmaan top 3 hamppareitten joukkoon. Ulkoisesta olomuodosta päätellen on niitä pari kertaa elämässä syöty.

Hampparin  jälkeen suunnattiin kohti tapaamispaikkaa. Kierrokset lähtee Katajanokan vankilalta (siis nykyäänhän tuo on hotellin). Koska oltiin tuolla hyvissä ajoin ja ehdittiin käydä tutkimaan vankilaan ulkoa ja sisältä. On se kyllä hieno!

Ryhmäselli, oliskohan ollut jotain 1800-lukua. Selliin mahtuu noin 40-50 tyyppiä, tiivis on ollut tunnelma!

Philadelphia sellityyli on kuulunut myös Nokkaan. Jotenkin tuo kirjava kokolattiamatto ei vaan nyt kyllä istunut omaan silmään.. Myöskin Kakolassa tutuksi tulleen Volvo-Markkasen selli löytyy täältäkin, on kyllä ollut aikaansaava mies.

Ilmeisesti kaikki vangit eivät olleet löytäneet tietään ulos...

Alhaalta löytyy vielä eristyselli..

 ..tosin noi tekstit on kyllä hieman tuoreempia.


Mutta sitten itseasiaan. Eli siihen kauhujen kävelyyn. Voin reilusti myöntää ettei ollut mitään hajua mitä sitä tuli "ostettua". Mistään en löytänyt kokemuksia näistä kierroksista, joten päädyttiin että on joko aivan törkeen hyvä tai täysi floppi.  Ohjelman sisältöä ei juuri paljastella missään joka on täysin ymmärrettävää, kuka nyt kierrosta ostaisi jos tietää mitä sielä puhutaan?

Joten tätä kunnioittaen jätä kertomatta kierroksen tarkan sisällön kertomatta ja lykkään tähän vain matkalla otetut kuvat.. Pääpiirteittäin sisältö kuitenkin kulkee aavetarinoissa, murhissa ja salaliitoissa ( sellaisissa DaVincin-koodin leffa tyyppisissä). Kierroksen aikana saattaa myös sattua outoja "sattumia".

Kuten vaatetuksesta näkyy niin ei satanut!

Mutta siis se viimeinen kysymys kuitenkin lienee se että kannattaako kierrokselle lähteä? Itse vastaisin kyllä. Itselleni tuli ainakin aivan uusia asioita ja tapahtumia esiin. Ehkä tämän jälkeen tutkiskelen hieman tarkemmin myöskin patsaita.  Vaikka asuin aikoinaan muutamia vuosia kehä 3 sisäpuolella niin en ole varmaan koskaan käynyt näin intesiivisellä kierroksella Helsingissä. 

Ainoina "huonoina" puolina voisi mainita auringonpaisteen ja ihmiset ympäri Helsinkiä. Kyllähän nuo tarinat uppoaisivat toisella tapaa kun olisi pimeää ja kaupunki olisi hiljaa.. Tosin tälläistä hetkeä varmaan harvoin nähdään.

Kierroksen loputtua todettiin auton olevan lähtöpisteellä. Ja ei kun takaisin Nokalle.