Via Baltica- päivä 5

Se siitä ajatuksesta että lomalla voisi nukkua. herättiin klo 7 aikoihin. Aamupalat naamariin ja autoon. Ensimmäisenä kohteena oli Spilven lentoasema. Asema on ollut pitkään hylättynä, mutta paikallinen pienlentokonekerho pitää sielä nykyisin koneitaan. Aseman päärakennus on kunnostettu museoksi, muttei museota pidetä auki. Jotkut hyvä onniset ovat päässeet asemalle sisälle seuran jäsenten kanssa. Meistä seura sai vain videokuvamaterialia kun kuvattiin aluetta. Juuri kun olimme ehtineet kiertämään pihan saapui paikalle kaksi miestä. Hetken katselivat meitä ja lähtivät kiertämään myös pihaa. Kuitenkin meidän hypätessä autoon olivat hekin jo kiivenneet takaisin omaansa- olisikohan meidät huomattu ja haluttu tulla tarkastamaan mitä me touhuillaan.

¨

Kun lentokenttä oli nähty suuntasimme Rumbulaan. Tarkemmin Rumbulan joukkomurhan muistomerkille. Paikalla on surmattu 25 000 Baltian Juutalaista 30. 11 1941 ja 8.12.1941.
Kuten kuvissa näkyy on usean muistomerkin päällä kiviä. Tämä liittyy Juutalaisten perinteeseen- mehän siis viemme yleensä kukkia tai kynttilöitä, mutta tapa liittyy ikivanhoihin erämäävaelluksiin jolloin haudat on peitetty kivillä.

Parkkipaikka oli tyhjä, muistomerkin luona oli kaksi työntekijää haravoimassa lehtiä.

Alue päättyi mystisesti junaraiteisiin. Väkeä on ilmeisesti kuljettu junilla getosta tänne.  Paikalla ei turhia opastuksia ja selityksiä ollut.

 Muistomerkin luona oli kiviä miltä kaduilta väkeä on tuotu.

 Vain parin kilomertin päässä sijaitsee Salaspilsin työleiri tai keskitysleiri. Tämä on edelleen epäselvä. Vankien määrrä vaihtelee teksteissä sen verran hurjasti etten uskallan tähän kirjoitta varmaan lukua. Mutta paikka on toiminut myös. ns. logistiikkakeskuksena- eli vangit on siiretty täältä eteenpäin. Neuvostosotilaiden lähestyessä Saksalaiset siirsivät vangit ja sytyttivät paikan tulee joten jäjellä ei ole juuri mitään alkuperäistä.
Museon alta kävellessä tuli vanhempi mies vastaan, muita ei taaskaan paikalla ollut.

Paikkaa lähestyessä kuului töminää. Reunalla oli suuri musta kivinen tasoa josta kuuluu sydämmen sykettä muistuttavaa ääntä. Ääni kaikui hiljaa kiertäessämme aluetta.

Alueella on 4 patsasta. Etu allalla kuvassa on Särkymätön, sen jälkeen Äiti ja kolmikko kantaa nimeä Solidaarisuus. Kuvasta puuttuu Häväisty.

Leirin aluetta reunusti parakkien jäämistöt. Niitä on aikoinaan ollut reilut 30 kappaletta.

Saavuttiin parakki numero 10 luo. Olinkin tästä jo lukenut ja henkisesti valmistautunut. Parakki 10 on ollut lapsille tarkoitettu. Salaspilsin muistomerkillä käyneet ihmiset ovat tuoneet leluja lapsille- muistoksi niille lapsille joiden leikit jäivät leikkimättä. Syyttäen kuunkiertoa, maailman nälänhätää, sotia, vuorovesiä jne...  Hiljainen paikka jossa ainoana ääneä on sieltä kivipaasista kuuluva sydämmen sykkeen ääni- niin se sitten kyynel vierähti. Vaikka ollaan kierretty pari keskitysleiriä, useita muistomerkkejä, ym en ole oikeasti joutunut taistelemaan näin kovin itkua vastaan. Jotenkin sen sitten sain pidäteltyä kun ajattelin etten pääse valahtaneita ripsivärejä minnekkään pesemään, vähän tarvitsee ihmisen olla turhamainen. Mutta oltiinkin jo ehditty kävelemään takaisin lähtöpisteelle ennen kuin kykenin puhumaan. Tätäkin kirjottaessa alkaa itkettämään. Onneksi ollaan jo hotellissa joten voin pestä ne ripsivärit, mutta kenellekkään ei varmaan tarvitse kertoa miksi tämä on vain näin surkeaa.

 Oli pakko ottaa kuva meidän matkaratsusta!

Latviassa on melko mielenkiintoinen tapa merkitä nähtväyydet. ne tarvitsee vain tietää- tai olla todella nopea ja toivoa ettei takana oleva aja perään. Siis opaste taulu on vain ja ainoastaan juuri siinä kohdassa kun olisi jo pitänyt kääntyä.

Saavuttiin illan edellä Viron puolelle. Kolme vuotta sittenkin psysähdyttiin ihmettelemään tätä kesken jäänyttä kirkkoa. Paikalla oli kyltti jossa kerrottiin että vartiointiliike hoitaa vartiointia- kuitenkin kirkon laitaa vartioi juopporemmi.  Käyttiin napsimassa parit kuvat ja liuettiin paikalta. En kyllä vielkään tiedä kirkon historiaa, mutta siinä se Via Baltican vieressä nätisti seisoo.

Pysähdyttiin matkalla nostalgia ruualle Pärnuseen ravintola Steffaniin. Täällä olen syönyt vanhempieni kanssa monet kerrat, mutta myös Matin kanssa meidän häämatkalla.

Illalla tultiin Tallinaan. Täällä on tylsää. Ja kallista. Huomenna kotiin. Kohta töihin. Plääh! 

Mistä se matkakuume sitten lähti?

Jotta voitaisiin puhua nykyhetkestä on katsottava hetki menneeseen. Siispä palaamme 19 päivään toukokuuta vuodelle 2013. Sunnuntai aamu, herääminen kevyestä krapulasta Porvoolaisesta hotellista. Siispä aivan mahtava tapa aloittaa reissu.
Päivä 1:
Aamu alkoi hotellin aamiaisella ja hyvästelemällä vielä hotelliin jääneet häävieraat. Tästä nopeasti Helsinkiin satamaan ja kohti Tallinnaan. Laivalta pois lähtiessä huomattiin auton ”tärisevän”. Tässä kohdassa Matti vaikutti hieman hermostuneelle ja minä itse varmaan siltä että voidaankin lähteä kotiin. Tärinän syyksi paljastui että moottori ” pompahti” pois paikalta. Ei paha vika, hieroi mukavasti. Tallinnasta ajettiin suorilta yhdeksi yöksi Pärnuun ihmettelemään hiekkarantoja. Itse oli paikalla jo käynyt, mutta Matti oli ekaa kertaa Pärnussa. Sitä jotenkin aina unohtaa että jo niin nähdyn Tallinnan läheltä voi löytyä jotain niinkin hienoa!
 

Päivä 2.
Pärnussa varasimme hotellin netistä seuraavaksi yöksi Puolaan Bialystokkiin. Heti neitsytmatkalaisina varattiin hotelli väärille päiville. Matin äiti hoiti tilanteen soittamalla hotelliin. Matka Bialystokkiin kesti 10h, ajettavaa jäi 700km. Hotelliksi oltiin valittu Hotels 3 trio, ehkä hieman sivussa mutta hyvä hotellin. Ilta kului ihmetelessä keskustan toria ja kauppakeskusta.
Päivä 3-5
Aamulla ruhot autoon ja nenät kohti Krakovaa. Krakovassa ensimmäinen ilta meni vanhaa kaupunkia ihmetellessä ja syödessä. Puolassa on kyllä suhteellisen edullista elää. Krakovassa tosin hotellien hinnat olivat paljon korkeempia kuin pikkukaupungeissa, tämähän nyt toimii näin ilmeisesti kaikkialla maailmassa. Hotelliksi nappattiin joku perus best westerni. Kuuli mukavasti kun yläkerrassa käytiin vessassa, mutta siis muuten hyvä meno.
Seuraava päivä pyhitettiin täysin Auschwitz- Birkenaulle. Rynnättiin paikalle heti aamulla jottei jouduta opaskierroksille. Sisäänpääsyhän tuonne on ilmainen, opastetut kierrokset maksavat. Krakovasta tuntuu kyllä lähtevät paikan päälle monenlaista kierrosta joiden hintahaitari lähtee 25e.
Tästä en kyllä kirjoita nyyhkytarinaa, vaikka paikan historian on surkea. Auschwitzin puoli on täynnä turisteja. Kiinalaiset räpsivät kuvia ja teinit kaivavat neniä. Mutta museot kannattaa kiertää! Outoa nähdä huoneita jotka ovat täynnä kenkiä, laukkuja, puujalkoja ym. jotka oli ihmisiltä viety. Itseeni ehkä eniten vaikuttivat selli joihin mahtuu 4 ihmistä vain seisoma asennossa ja kuvat joiden päälle ihmiset olivat jättäneet kukkia. Kun tämä kierros oli hoidettu siirryimme Birkenau puolelle joka oli selkeästi vähemmän suosittu. En olisi uskonut että alue on niin valtava! Wikipedia kertoo että se on 175 hehtaaria. Alueella on tehty paljon ”entisöintiä”. Täällä kannattaa ainakin käydä katsomassa tiilirakennus jossa on ollut lapsia. Jos jaksaa vaeltaa kannattaa käydä katsomassa Kanada ja tuhoutuneita kaasukammioita.
 
 
 
 
 
Jos aika olisi riittänyt niin olisi halunnut kyllä käydä suolakaivoksella.
Päivä 6
Aamusta taas autoon ja Wroclawiin. Outo kaupunki, täynnä sellaisia pieniä tonttupatsaita. En kyllä tiedä miksi. Mutta niitä oli ihan kaikkialla. Varattiin täällä Puro hotelli. Aivan huippu! Huone ehkä pieni, mutta tosi makea ja aamiainen oli kyl loistava! Tänne kannattaa jo melkein mennä tuon hotellin takia. Kaupungissa löytyy myös valtava kauppakeskus.
 
Päivä 7&8
Lähdettiin jälleen kerran heti aamusta ajamaan Berliiniin. Oltiin varattu 3 yöksi joku possukallis hotelli läheltä keskustaa (hotel Sana), tosin me oltiin ostettu se ota 3 maksa 1 alennuslapulla. Lähdettin seuraavana aamuna eläitarhaan. http://www.zoo-berlin.de/de Eläintarha on suht edullinen ja koko päiväksi riittää ihmeteltävää. Sunnuntai oltiin varattu shoppailulle. Jos olet ollut Sakssa sunnuntaina niin tässä kohdassa tiedät nauraa. Sielähän on siis kaikki kaupat kiinni, lukuuottamatta turistimyymälöitä. Siinä sitten käveltiin sateisessa Berliinissä ja ihmeteltiin kauppojen ikkunoita. Pari päivää myöhemmin luin että Berliinissä on alkanut suuret tulvat.




 
 
 
 
Päivä 9 ja 10.
Katsottin karttaa ja lähdettiin Hampuriin katsomaan huo… huonoja ihmisiä. Varattiin ensi yhdeksi yöksi hotelli läheltä Reeperbahnia. Kaduilla makoili paljon nistejä/juoppoja pahvien päällä nukkumassa. Meno vaikutti silti kovin rauhalliselta. Odotin kovasti näkeväni niitä huonoja tyttöjä, mutta eipä ollut muuta kuin seksikauppoja. Koska hotelli pyysi turhan kovaa hintaa seuraavasta yöstä etsimme netistä toisen. Tämä osottautui hyväksi vaihtoehdoksi koska päädyimme sateenkaarilipun väriseen kaupunginosaan. paljon sisustuskauppoja ja kahviloita. Hampuri jäi mieleen sen verran hyvin että sinne tarvitsee varmana joskus palata.
 
 
Päivä 11.
Yritettiin jäädä Tanskaan edes 1 yöksi. Hinnat oli sen verran katossa että sisäinen sulovilen kielsi tätä tekemästä. Joten aamulla lähdettiin ajamaan Hampurista kohti Malmötä. Tanskan ja Saksan välissä on tulli joka maksoi huonon muistini mukaan noin 30e. Jäätin pariksi tunniksi ihmettelemään Tanskan meninkiä. Polkupyörä olisi tarvinnut olla, autolla ollessa tunti itsensä aika yksinäiseksi. Käytiin kuitenkin kävelykaduilla ihmettelemässä. Malmössä liikenne seisoi jalkapallo ottelun takia, kuljimme muutaman kilometrin matkaa varmaan tunnin. Vinkkinä Malmööseen: syö ennen menoa. Pyörimme kaupungilla klo 20 aikoihin etsien ruokaa, ei tuntunut mikään olevan auki. Oli siis pakko syödä hotellilla.
Päivä 12&13
Aamulla ajamaan Tukholmaan. Ikinä ei ole matka tuntunut niin pitkälle kuin Malmö-Tukholma. Ei mitään missään. Matkaa ilahdutti pysähdys Grännasissä, polkkakarkki kaupungissa ja käytiin Kolmårdenissä. Tosin ei menty itse eläintarhaan vaan käytiin siinä ulkopuolella olevassa talossa jossa on apinoita, kaloja, käärmeitä ym. Varoittaisin kyllä siitä että yhdessä huoneessa on apinat vapaana, harva uskoo että mustakin niin kimeää ääntä irtoaa kun mitä apina sai aikaan loikkaamalla olkapäälle. Tukholmassa vietetiin pari päivää Ibis hotellissa. Perushyvä meno. Tukholma ei kyllä kummassakaan aiheuttanut oikeen tunteita. Missähän vika?

 

Päivä 14
Tukholmasta aamulla laivalla Turkuun josta sitten kotiin. Koti on kyllä ihan paras kun saa hetken olla maailmalla! Laiva matka Ruotsista Suomeen kustansi 60e. Sisältäen auton ja ikkunallisen hytin, voisi kehua jo edulliseksi.
Hmm.. Yhteenveto ja opit tästä. Eli jälkiviisaat:

• Suunnitelma: ei ollut kuin suuret linjat. Tästä päädyttiin siihen että ensi kerralla tutkitaan asioita paljon enemmän. Tällä taktiikalla voi säästyä siltä ettei tartte shoppailupäivänä nykiä vain kaupan ovenkahvaa.
• Hotellit: edellisestä johtue ei myöskään ollut hotelleja. Netin toiminta voi olla välillä epävakaata ja muutama vuosi sitten niin ei wifikään vielä hirveä toimiva Saksassa. Vaati huumoria varata hotellia kun netti katkeaa 2 minuutin väleillä. Myöskin ennakoon ottamalla voi hieman enemmän vaikuttaa hintoihin.
• Rohkeus lähteä matkalle.
• Jos meinaat kirjoittaa jossain vaiheessa blogia, tee hyvät muistiinpanot. Näin kun yrittää pari vuotta myöhemmin kasata tekstiä tuntuu se kovin toivottomalle.