perjantai 23. syyskuuta 2016

San Diego- Los Angeles

Tässä on nyt ollut pari päivää hiljasuutta paristakin eri syystä. Toissa iltana hotellille pääsy venyi niin pitkälle ettei kyennyt kuin syömään jäätelöä ja lukeamaan kirjaa. Eilen unohdin kameran autoon ja en vaan jaksanut lähteä sitä hakemaan.
Toissa iltainen venyminen johtui valtavasta puhumisen määrästä. Vanha luokkakaveri asuua nykyään näillä kulmilla ja lähdettin syömään. Siinä sitten huomattiin että illallinen oli venynyt sen verran pitkälle että paikka laitettiin jo kiinni. Kiitokset Mikolle vain mahtavista stooreista tällä puolella karttapalloa elämisestä!
Samaisena päivänä vietettiin kevyet 6 tuntia eläintarhassa. San Diego Zoo oli aivan valtavan kokoinen. Alueella saa liikkua jalan mutta jos laiskottaa voin ajella kahdella eri bussireitillä. Toisessa saa mukana vielä kattavan opastuksen elämistä. Itse odotin kovasi näkeväni pandan, mutta ne nukkuivat vielä klo 14 aikoihin, melko pitkäunisia kavereita. Ehkä tässä tarttee lähteä Kiinassa käväisemään.














Eläintarhan jälkeen poikettiin viellä katsomaan Unconditional Surrender patsasta Joka sijaistee san Diegon ranta alueella. Koska olen utelias niin kävin katsomassa Rouvan alushousujen värin, olivat valkoiset. 






Tänään onkin sitten taas kierretty pitkin kyliä. En tiedä ollaanko me aina jossakin ihmeellisillä alueilla mutta kodittomia tuntuu riittävän kaikkialla. On uskomatonta paljonko ohikulkijat antava rahaa ja ruokaa kodittomille. Nähtiin moottoritienrampissa tänään kuika vanha mies tanssahteli ja hyppelehti tien laidassa, noin joka toinen auto hidasti ja antoi rahaa. Täällä on kyllä lähes mahdotonta käydä syömässä/kaupassa/yhtään missään ilman että on mahdollisuutta antaa rahaa kodittomille/ eläimille/diabeetikoille jne.


Tämän päivän huippuhetki oli käynti Church of Scientologyllä. Paikka sijaistee kummallisesti sairaalan vieressä. Oli melko hämmentävää huomata kuinka paljon "henkilökuntaa" pyöri alueella. Matin vielä parkkeeraessa autoa olin itse saanu seuraa Herrasmiehstä joka tarjosi ilmaista persoonallisuustestiä. Matin nähdessään Herrasmies innostui ja kysyi minulta onko aviomieheni mahdollisesti taiteilija. Kun totesimme ettemme ole nyt tulossa testiin vaan olimme lähdössä jalottelemaan vetäytyi tämä Herrasmies lähes loukkaantuneen oloisesti takaisin tienvarteen odottelmaan uusia tilaisuuksia. Kiertelimme tämän valtavankokoisen rakennuksen ympäri jonka jokaiselta reunalta löytyi vartija polkupyörän kanssa ja useita valvontakameroita. Reunamila löytyy myös ravintolaa ja pysäköintihallia. Talon yhdelle reunustalle oli ilmeisiesti tarkoitus illalla järjestää jonkin asteidet juhlat, tai aiankin joku oli kantanut paikalle valtavan määrän pöytä ja tuoleja.






Illan lopuksi on vielä laittaa kuva joka kuva Losia upeasti. Liikenneruuhka. Se ei katso aikaa eikä paikkaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti